Parta ja myssy, eli verkkaan karttuva kokoelma

30.7.-1.8.2010 Hauholla (http://fantasybattle.ryhmarama.fi)
Avatar
qMp
Herttua
Viestit: 841
Liittynyt: Maanantai, 20.03.2006 18:03
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Parta ja myssy, eli verkkaan karttuva kokoelma

Viesti Kirjoittaja qMp » Tiistai, 29.06.2010 23:27

Kesken päivän unia saliin yksinkertaisesti vain kaatui suurella rytinällä iso kasa vieraalta haisevia rääsyläisiä. Prokko luolaston isäntänä ponkaisi ensimmäisenä pystyyn. Säikähdimme kaikki perin pohjin luullessamme ihmisten löytäneen meidätkin. Haju oli todellakin ihmismäinen, mutta nopean vilkaisun jälkeen tulokkaat eivät olleet kuitenkaan tarpeeksi karvattomia.
Valittava kasa alkoi purkamaan itseään vaivalloisesti ja lähestyessämme näitä rääsyläisiä totesimme heidät ihmetykseksemme kaukaisemmiksi naapureiksemme. Repaleiset kankaat hädin tuskin pysyivät poloisten tovereidemme yllä, niin laihoja he olivat raskaan työn uuvuttamina. Muutamat meistä tunnistivat jonkun kaukaisemman sukulaisensa tästä säälittävästä joukkiosta kauhuissaan. Näky oli niin surkea, ettei kukaan tohtinut edes katsoa tulokkaita napaa ylemmäksi. Mikä oli voinut saada nämä poloiset niinkin huonoon kuntoon? Muutamalta puuttui myssy ja useamman partaa oli selvästi leikelty!

Yllättävät vieraamme selvisivät heikosta tilastaan noin vuorokaudessa ja saimme siinä ajassa hyvin ahkeroitua heille uudet vaatteet. Illallistettuamme runsaan pöydän ääressä kehtasimme viimein alkaa pukea sanoiksi lukemattomia kysymyksiämme. Se mitä kuulimme, oli paljon rumempaa, mitä olisimme voineet edes kuvitella.

Seurueen vanhin aloitti kertomuksensa kuluneella äänellä, josta ei ollut vielä pehmeä jyrinä täysin kuitenkaan kaikonnut: "Siitä on aikaa, kun kylämme ovat kohdanneet. Viimeksi tosin paremmissa merkeissä. Me olemme ainoat, jotka pääsivät pakoon."

Odotimme innoissamme eteenpäin nojautuen sillä aikaa, kun Aimone - sillä se hänen nimensä on - ryysti aimo kulauksen tuopista.

"Lukuisaksi kävivät päivät, kun emme saaneet palata luoliimme. Ja kuinka pitkiltä ne tuntuivatkaan! Kuka on niin hullu, että tekee työtä päivisin? Vaan meidät pakotettiin siihen. Jostain ne olivat keksineet meille velan, ja sitä velkaa näköjään riittää. Lumenor nimittäin."

Salissa kävi kohahdus. Lumenorhan on ihmisten valtakunta, mitä niillä päivätallaajilla on mitään sanomista mihinkään? Vuosisatojahan tässä on rauhassa rinnakkain elelty. Me olemme pitäneet peikot, hiiet, maahiset, menninkäiset ja muut poissa mökeistä ja saunoista, hirsiltä ja uuninpankoilta, vinteiltä ja alisilta, nurkista ja akkunoista, porteilta ja portailta. Vastineeksi on aina jostain löytynyt kiitokseksi jotain ja olemme saaneet itse asustaa milloin missäkin joutumatta hätistellyiksi. Onko Lumenor niin kovin jo unohtanut vanhat ajat? Eikö kaupungissa enää muisteta mitä olemme heidän vuokseen tehneet?

"Niinpä. Järkytyimme itsekin kovasti. Ja kun ei meillä ollut millä maksaa, meidät vietiin työleireille. Nyt ne ovat valaisseet kirkkaasti koko armaan kotoluolamme ja säilyttävät siellä ties mitä romujaan ja sapuskojaan. Laittoivat meidät raatamaan aamusta iltaan, mitä luonnottomimman kirkkaassa auringonpaisteessa ja paahteessa. Ei sitä monet kestäneet."

Joka puolella salia vedettiin myssyjä tiukemmin silmille ja vilkuiltiin epäilevästi luolan kattoa aivan kuin aurinko olisi yhtäkkiä voinut työntää säteensä kivikerroksen läpi.

"Ja aivan kuin siinä ei olisi ollut jo tarpeeksi, eräänä aamuna ne..."

Aimoneen ääni sortui ja hänen oli irroitettava otteensa tuopista haudatakseen päänsä käsiinsä. Huoti kiirehti tuoppia täyttämään.

"Leikkasivat partamme ja ryöstivät lakkimme" puuskahti Juuri.

Juuri oli kiivaan näköinen otus. Yhdeksästä rääsyläisestä Juuri kuului selkeästi vanhempaan väkeen, muttei kuitenkaan ollut vielä lähelläkään Aimoneen ikää. Hänen pienet silmänsä tuikkivat tummina korkeiden poskipäiden peittämän paksun, ryppyisen nahan takaa. Tuuheista kulmakarvoista ja hopean häilähdyksistä myssyn alta tunkevista hiussuortuvista saattoi aavistella tontun ikää, mutta hänen partansa oli enintään viisi senttiä pitkä. Useimmat välttivät katsomasta suoraan häntä kohti, ei pelkästään kohteliaisuudesta, vaan juurikin tuon hirvittävän kohtelun aiheuttaman pelon ja kauhun takia.

"Syyttivät meitä kirpuistaan ja luteistaan ja polttivat myssymme ja ne parrat, jotka saivat leikattua. Aimonen sentään säästivät, vanhusraukka." Juuri jatkoi kovettuneella äänellä, jonka takaa saattoi kuulla syvään uurtuneen vihan. "Sen jälkeen emme saaneet hetken rauhaa. Pitivät rikollisina ja laittoivat raatamaan orjina kunnes kaaduimme uupumuksesta. Ei sillä siinä vaiheessa enää väliä tosin ollut. Se häpeä, tiedättehän."

Salissa oli hiljaista. Joku nyyhkytti jossain. Muutamat pyyhkäisivät sormillaan suojelusmerkkejä edessään ilmaan.
Viimeksi muokannut qMp, Tiistai, 29.06.2010 23:39. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Kantti kirjoitti:Mielestäni qMp on aika jännän äärellä kommentoidessaan.
Avatar
qMp
Herttua
Viestit: 841
Liittynyt: Maanantai, 20.03.2006 18:03
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja qMp » Tiistai, 29.06.2010 23:38

Ennen edeltävää tekstiä tapahtunutta, jotenkin jännästi näin jälkikäteen postaan.

Huoti juoksi ryteikössä niin kovaa kuin lyhyiltä kintuiltaan pääsi. Joku Lumenorin väreissä örveltänyt porukka - nimeltään jotain R-alkuista - oli löytänyt, ryöstänyt, tuhonnut ja orjuuttanut jossain Lumenorin rajamailla tonttuluolaston. Huoti oli saanut viestin syrjäisellä mökillä aikaa kuluttaessaan ja hiisiä kiusatessaan. Viesti piti saada kuuluville kaikkien korviin. Onneksi Huoti tiesi oikoreitit ja piilopolut. Niillä säästäisi ehkä päivän, pari.

"Ei ole maailma entisenlainen", pohti Huoti. "Eikä vuosien uurastuskaan ole tuonut meitä yhtään Suunnitelmaa lähemmäksi. Suurta Suunnitelmaa, kaikkien tonttujen turvaa."

Huoti haistoi edessä olevat peikot jo kaukaa ja muutti suuntaansa hiukan. Mokomat haisuperseet eivät kyllä huomaisi Huotia, vaikka lähempää juoksisikin. "Vaikka eipä noistakaan veikoista taida nykyään niin paljoa harmia olla kuin ihmisistä. Ties vaikka jouduttaisiin tekemään vaikeita valintoja lähiaikoina ystävien suhteen."

Peikot jäivät taakse ja metsä muuttui pelloksi. Pelto vaihtui aikojaan takaisin metsäksi ja yö aamuksi. Houti kaivautui muutaman suuren kiven väliin nukkumaan kirkkaimman ajaksi. Illaksi Huoti ehtisi jo Prokon luolalle.
Kantti kirjoitti:Mielestäni qMp on aika jännän äärellä kommentoidessaan.
Viestiketju Lukittu

Palaa sivulle “Fantasy Battle II - Pimeyden Sodat”