Pienet ryhmät

[Archibald]

Kun Sotahuuto on kasvanut yli viidensadan osallistujan tapahtumaksi, pienten ryhmien mahdollisuudet pärjätä heikentyy jatkuvasti. Ymmärrän, että uudet ryhmät ovat hyviä harrastukselle ja että "omassa" ryhmässä taisteleminen on mukavempaa kuin ison ryhmän monopoli. Toivoisin kuitenkin, ettei alle kymmenen ryhmiä olisi liikaa. Ne jäävät huomioimatta, vaikka tekisivät hyvää työtä taistelukentällä. Lisäksi omien ja vihollisten tunnistaminen vaikeutuu jos armeijoita on 4-6 ja puolia vaihdetaan joka skenario. Esimerkiksi Takavasara-Ulfnar oli positiivinen yllätys vaikka tulos jäi vähän heikoksi. Itse ainakin huomasin ryhmän ja uskon fuusion voimaan. Mielipiteitä asiasta?

[Terba]

Pienet ryhmät hukkuvat helposti massaan, se on totta. Samoin nykyisellään sotahuudon pisteytys suosii isoja ryhmiä (enemmän näkyvyyttä -> enemmän huomiota muilta -> enemmän pisteitä), jolloin pienten ryhmien sankarteot jäävät auttamatta huomioimatta. Toisaalta taas monelle aloittelijaporukalle se oman pikkuporukan luominen on helpompi kynnys ylittää, kuin että lähtisi isoon tuntemattomaan porukkaan mukaan. Kaksipiippuinen juttu tosiaan. En kyllä kuitenkaan lähtisi millään tavalla rajoittamaan ryhmäkokoja kummastakaan päästä. Nykyinen isoja ryhmiä suosiva systeemi on kyllä riittävä varmistamaan, että ihan muutaman hengen ryhmiä ei tule paljoa.

Tunnistautumisongelmaa helpottaisi ihan älyttömästi ne armeijatunnisteet, jotain sen tyylistä on pakko tulevaisuudessa keksiä jos ryhmien pirstaleisuus tulee kasvamaan. Jo viime kesänä teki tosi tiukkaa muistaa, ketkä oli samalla puolella.

[Sudenkaataja]

Tuo tunnistaminen on kieltämättä vähän kinkkinen juttu, mutta muuten minä kyllä kannatan pieniä ryhmiä. Eihän kaikki välttämättä tule Sotahuutoon niitä pisteitä keräämään, vaan pitämään hauskaa kaveriporukassa. Suodaan se niille ja keskitytään keksimään joku fiksu armejatunnistehärpäke.

[Ourboros]

Ei tunnistaminen ole ongelma. Jos et tunne ryhmää tai tiedä kummalla puolella ne on niin taistele tai pakene. itselläni on perusperiaate se että jos taistelukentällä tulee joku vastaan enkä tiedä kenen joukkoihin kuuluu, niin pidän automaattisesti vihollisena. On nillitystä tullut että älä tapa omia, mutta so sad. Liity isompaan porukkaan tai tee omastasi nimekkäämpi.

[Nuoska]

Selkeät tarpeeksi leveät ja kirkasväriset joukkuenauhat ratkaisisi kyllä ton pienten porukoiden tunnistamisongelman.

[PattiJalka]

Vähän ohi aiheesta, mutta tunnistettavuuteen liittyen kuitenkin:

Hihanauhat(tai muut tunnistusmerkit kuin ryhmän väri/logo) on tietysti vähän rumia skeneen nähden, mutta en itse kokisi ongelmana pakollista, tietyn levyistä hihanauhaa(tms.), josta selkeästi tunnistaisi armeijan.
Tottakai jokainen huutaja tekee nauhansa itse, ei ole järkevää olettaakaan RY:n tuottavan yli viittäsataa nauhaa, ainakaan kovin laadukkaina -> Huono tunnistettavuus.

Nauhoista on liennyt aiemminkin puhetta, mutta en tiedä mihin ovat aina hyytyneet...(?)

Ryhmäkokoa ei mielestäni pida rajoittaa, vaan jokainen vastaa itse oman ryhmänsä tunnistettavuudesta, nehän siitä kärsii jos kaverit lyö, oppikoon kantapään kautta.

[Triks]

Olen aloittajan kanssa siltä osin samaa mieltä, että alle 10 hengen ryhmien kannattaisi ainakin miettiä mahdollista fuusioitumista jonkun toisen ryhmän kanssa. Minusta touhu ei mene oikeaan suuntaan, jos kentällä alkaa näkyä alle viiden hengen ryhmiä.

Tunnistamisesta en sano mitään, kun ei ole koskaan ollut ongelmaa pientenkään ryhmien tunnistamisessa.

[Sefraim]

Ei tunnistaminen ole ongelma.

On se pienille ryhmille itselleen. Viime vuonna ainakin itse käskin possuja ihan surutta fragaamaan omituisuudet joista ei ota selkoa että mihin he kuuluvat.

[Sipi]

Vähän ohi aiheesta minullakin heräsi mietettä: Liput, ja niiden roolin muuttuminen tapahtuman kasvaessa ja uusien(pienten) ryhmien kivenaltasikiämisen myötä.
Lipun ryöstö ei ole niin siistiä kuin wanhoina aikoina, tai ainakin eri ryhmien lippujen kähmälöinnissä on eri arvotus. Viirien ja bannerien ja lakanoiden määrän kasvaessa ei niihin oikein kiinnitä huomita. Osaston henki toki asuu lipussa, mutta oman lipun(ainakaan siistin) väkerrys voi olla uudelle porukalle rasittavaa(tässä voin olla väärässä, sillä kunnon vapaehtoistyön lainalaisuuksien mukaan vanhojenkin ryhmien liput on teetetty yhdellä sillä hetkellä liiasta energiasta tai äänestä kärsineellä hengellä. Työmäärä isissa ja pienessä ryhmässä per. lipuntekiä olisi siis samaa).
Vähemmällä lippumäärä niiden huomioarvo korostuisi ja niiden kaappaaminen, takaisinkaappaaminen ja takaisinkkaappaajilta kaappaaminen nostaisi huomioarvoaan. Tosin harvenpi pääsisi lippuja kaappailemaan, jos niitä on vähemmän. ..hmm
aiemmin sohu oli sen verran pieni tapaus, että taistelun koordinointi ja kommunikaatio kentällä ei ollut ongelma. Tappauksen kasvaessa voisi olla hauska kokeilla lipuilla toimivia sovittuja komentoja.

Oli minulla asiaakin: Uusien ryhmien mukaantulon ongelma on kai se, että uusia erottautumistapoja on aina vähemmän ja tapardien väriyhdistelmät alkavat toistaa jo olemassaolevia. Kannatan armeijatunnistetta minäkin ja pyörittelen päässäni epäkypsää ajatusta, jossa ryhmät jaettaisiin lippukuntiin armeijoiden sisällä, jolloin populan erottaisi(kentällä) ennemmin yhtenäisestä muodostelmasta kuin uniformusta. Osastoista irrotautuvat kiehnärit osaisivat palata omaan ryhmäänsä, mutta olisivat erillään ollessaan vaikeasti tunnistettavia. Näin ratkaisut käytäisiin isompien osastojen välillä skirmailun siaan.
Auts, aivoihin sattuu

[Jehuletti]

Saatan vanhana morriganilaisena puhua itseäni vastaan, kun vastustan koko ajan lisääntyviä, uusia, pikku tiimejä. Ryhmiä kuitenkin luulisi olevan sen varran, että jokaiselle löytyy jotakin. Skirmaamista janoaville, kuin myös linjassa taisteleville löytyy varmasti kiva ryhmä, ja vieraat ihmiset tulevat tutuiksi. Uskallankin väittää, että tietyn asteinen ujous on vähintäänkin osasyy oman ryhmän tekemiseen.
Ryhmien lisääntyessä, myös ryhmien värivaihtoehdot harvenee, ainakin jos haluaa suht järkevän värisen tabardin ylleen, ja jos ryhmiä vain ilmestyy lisää, pelkään tabardien olevan tulevaisuudessa jotain aivan kamalaa skeidaa, tyyliin pinkki+keltainen.
Skirmausta, linjaa ja jotain siltä väliltä löytyy jo sen verran, että mielestäni olisi kiva jos vain tyydyttäisiin valmiisiin ryhmiin, sen sijaan että aletaan tekemään omia pikku ryhmittymiä. Ei mielestäni olisi ollenkaan huono idea jos todella asetettaisiin joku yleinen sääntö siitä, kuinka monta henkeä ryhmissä tulee olla, tai sitten rajoitettaisiin uusien ryhmien syntymistä jollain tapaa. Nuo siis vain omia näkemyksiäni asiasta.

[Kakure]

Jotkut saattoivat jo viime sotahuudossa nähdä nämä hienot Skotlannin viirit vyöllä. Tunnisongelmiahan tulee yleensä häröpalloskirmaajien tai "tunnuksettomien" ryhmien kanssa, joilla ei ole tapardia tai tunikaa, tai eivät ole tarpeeksi selkeästi kertoneet selkeitä tunnisteita itsestään. Kallokasseja oli tänä vuonna vaikea tunnistaa, mutta viikset sentään antoivat osviitta 'pukukoodista'.

Värikoodeissa pystyttäisiin vielä menemään hyvin samoilla väreillä. Vaatetuksessa vain ei osata olla vielä hirveästi tunikaa tahi tapardia luovempia. Monia hienoja vaatekappaleita toki näin perinteisten seassa. Housut ovat olleet tällä hetkellä sitä, mitä ihmiset ovat tykänneet käyttää pitkälti, mutta milloin niistä tehdään tunnistuksen kannalta huomattavia asusteita? Pohjanväkeläisillä housut toimivat paidan lisäksi tärkeänä tunnistavana tekijänä, kun eivät perinteisiä asetakkeja käyttäneet.

Vaatetukseen siis kannattaa panostaa edelleenkin, varsinkin nykyisten uusien ryhmien, koska heillä on suurin paine luoda muistettava kuva itsestään, foorumeilla mahdollisesti näkyvän lippulogon lisäksi.

PS. Edelliseen viestiin pari huomautusta.
En usko että keinotekoinen maksimiraja on tarpeellinen, koska ryhmästä "ylijäävät" taistelisivat silti "emoryhmän" rinnalla. Eikös ennen ollut myös Maahinkaisellakin kahdet tapardit kevyelle ja raskaalle, jotka erottuivat selkeästi toisistaan.

Kyllähän joustavuutta pitää olla, mutta ihan älyttömyyksiin ei kannata mennä missään.

[Jehuletti]

PS. Edelliseen viestiin pari huomautusta.
En usko että keinotekoinen maksimiraja on tarpeellinen, koska ryhmästä "ylijäävät" taistelisivat silti "emoryhmän" rinnalla. Eikös ennen ollut myös Maahinkaisellakin kahdet tapardit kevyelle ja raskaalle, jotka erottuivat selkeästi toisistaan.

Kyllähän joustavuutta pitää olla, mutta ihan älyttömyyksiin ei kannata mennä missään.

Juu, siis sori. Tarkoitin tuossa siis minimirajaa, mutta tuli taas kirjoitettua mitä sattuu

[gobliini]

Hyvin usein uudet pienet ryhmät voisivat toimia erittäin hyvin liitettynä toiseen ryhmään. Mikäli alueella toimii jo valmiiksi vastaavankaltainen ryhmä, ei mielestäni uutta ryhmää kannattaisi perustaa, mikäli molemmat ryhmät ovat suhteellisen pieniä. Mikäli ryhmällä ei ole vahvaa näkemystä omasta ulkonäöstään ei yhteenliittyminen ole mikään ongelma. Taistelukentälläkin voidaan sitten toimia yhteistyössä kahtena oman alaryhmänä, jolloin myös taktiset mahdollisuudet paranevat.

Hyviä esimerkkejä uusista ryhmistä viimevuonna olivat hurtat ja sparta, jotka selkeästi erottuivat taistelukentillä, toimivat tehokkaasti ja olivat hyvän kokoisia. Näissä kuitenkin oli perustusporukka jo useamman sotahuudon nähneitä veteraaneja. Täysin uudella porukalla vastaavaan harvemmin pystytään. Uudella porukalla voi helposti tulla monia alkuun odottamattomia ongelmia. Ulfnar on myös tästä kärsinyt, vaikka perustajapoppoossa onkin sohu veteraaneja ja välillä näytti siltä, että porukkaa olisi tulossa lähemmäs 30, ensimmäinen vuosi menikin sitten ihan reisille (ei pääsyt paikalle) ja toisena vuonna porukkaa oli n. puolet siitä, mitä vahvasti uskottiin olevan tulossa. Uudet taistelijat sitten hyvin usein katoavat rahaongelmiin ja motivaation puutteeseen.

Tässä siis vähän omaa ajatustani uusista ryhmistä. Erottumiset ja lippuhärdellit ovatkin tässä aikalailla käsitelty ja itse näen ylemmän suurempana ongelmana. Uuden sakin kannattaa ehdottomasti lähteä vaikka jonkin muun poppoon alaryhmäksi ensimmäisesi vuodeksi keräämään kokemusta ja miettimään vahvasti mitä sitten tehdään seuraavana vuonna.

[N.Hirvelä]

Muutama ajatus miksi pienryhmiä ei tarvitsisi liittää isompiin:

1. Pienryhmien on vaikea saada glooriaa ja tulla mainituksi pisteen kerääjinä. Kaikki tosin eivät tule Sotahuutoon pisteitä keräämään, vaan taistelemaan tehokkaasti (Sotahuudon pisteytys ei ole absoluuttinen totuus). Miksi emme antaisi siis niiden taistella pienissä ryhmissä jotka haluaa?

2. Sotahuudossa on viitekehys ja olisi aika turhaa, jos joku ryhmä ei esim. saisi pukeutua aateliseksi ja sen aseenkantajiksi (esim. 5 hengen ryhmä), jos sellaiset ovat olleet ihan yleisiä sotakentällä.
Sotakentillä on ollut myös ihan yksittäisiä aatelisia, jotka ovat kantaneet omia värejään.

3. Ylempään viitaten, sotakentillä on historiallisesti tapettu omia sekaannuksissa. Tätä myös käy historianelävöittäjien taisteluissa (SCA) joissa kentällä on tuhansia ihmisiä. Kyseisissä taisteluissa on puolet merkattu pienellä teipinpalalla kypärän otsalohkossa (et varmana ehdi katsoa tuota kesken taistelun). Nuo kuitenkin ovat harjoittaneet tappeluaan jo 44 vuotta, joten sieltä saa hyviä esimerkkejä.

4. Jos joukkueiden johtajat opettelevat myös pieniä ryhmiä, he säästävät muiden vaivannäköä, mutta samalla luovat joukkoeestaan haavoittuvaisen, jos johtaja kuolee (lisää pelielementtejä).

5. Pieni porukka voi erottua, jos heillä on selkeä teema/tabardit. Monet pienten porukoiden sotureista joutuvat varomaan omia jousiampujia siksi, että heillä on vihreä t-paita ja mustat verkkarit (näin kärjistettynä, tosin tämäkin on nähty).

[Tuomir]

Tunnistettavuudessahan optimi olisi, jos ryhmät olisivat selvästi proppautuneita kyseisen armeijan tyyliin. Mutta kuinkas käykään, monilla uusilla (tai vanhemmillakaan) ryhmillä ei siihen riitä intoa, osaamista tai rahaa.

3. Ylempään viitaten, sotakentillä on historiallisesti tapettu omia sekaannuksissa. Tätä myös käy historianelävöittäjien taisteluissa (SCA) joissa kentällä on tuhansia ihmisiä. Kyseisissä taisteluissa on puolet merkattu pienellä teipinpalalla kypärän otsalohkossa (et varmana ehdi katsoa tuota kesken taistelun). Nuo kuitenkin ovat harjoittaneet tappeluaan jo 44 vuotta, joten sieltä saa hyviä esimerkkejä.

Hyvä pointti, mutta kenestäkään ei liene mukavaa tulla oman tappamaksi. Tuli nyt puoliaivoisena tälläinen idea, että jokainen ryhmä liittää lippuunsa armeijansa viirin yms., sillä senhän nyt pitäisi näkyä, vsi mitä? Tämänhän mahdollisuutta voisi joku jolla sattuu ryhmänsä kollektiivinen lippu lojumaan kokeilla.

[Falcata]

Jostain seudun X pienestä kaveriporukasta mikään ei varmastikaan ole niin pirun hienoa kuin tulla Sotahuutoon omalla porukalla, omalla johtajalla, omalla lipulla ja omissa väreissä. Tai tämmöisiä tuntemuksia on ainakin itseltäni vuodelta 2008 kun debytoitiin Takavasaran kanssa (jonka tunnistamisen suhteen ei käsittääkseni ole kellään ollut ikinä hirveesti ongelmia? ). Siinä omassa kaveriryhmässä on vaan se oma juttunsa. Ei oo mun mielestä hirveen kivaa sitten pakolla tunkea niitä joihinkin isompiin porukoihin. Siihen voidaan kyllä kannustaa, ei siinä mitään.

Olen myös yhtälailla joutunut raapimaan päätäni katsellessani niitä miljoonaa pikkuryhmää ja yrittäessäni muistaa että ketkä noista nyt on ketä ja ketkä on omia. Mun mielestä ongelma on kuitenkin ihan hyväksyttävä. Ne, jotka eivät erotu tarpeeksi hyvin, ottavat sen riskin että jäävät omien alle.

[Kantti]

Falcata on asian ytimessä: 98% foorumeilla kirjoittavista on jo mieleisessään ryhmässä, jolloin on helppo huudella.

Sotahuuto on tapahtumana taatusti ensikertalaiselle helpommin lähestyttävissä, mikäli saa lähteä matkaan kaveriporukalla. Useat näistä sitten kehittyvät seuraavaksi vuodeksi isommiksi tai sulautuvat johonkin olemassaolevaan ryhmään nähtyään meiningin.

[saloneju]

En kyllä minäkään lähtisi kannattamaan pakonomaista ryhmien sumputusta. Toki olisi positiivista visuaalisesti jos kaikki ryhmät olisivat Vishnan kaltaisia yhteneviä isoja ryhmiä, mutta ihan oikeasti uskaltaisin väittää että todella suuri osa hauskuudesta uusilla tulijoilla kärsisi. Falcata tiivisti asian aika hyvin.

Omalta osaltani toivoisin vain, että pikkuryhmillä olisi älliä Takavasaran tapaan oikeasti miettiä erottautumistaan. (Kuinka monella oli esimerkiksi ongelmia tunnistaa Hurtat tai varsinkin Spartalaiset viime vuonna Sotakentältä? Luulen, että vika oli tunnistajan korvien välissä jos tunnistamista ei tapahtunut ) Mitä keinoja olisi kannustaa uusia, pieniä ryhmiä miettimään ryhmälle ulkoasu, jonka oikeasti erottaa?

Toisaalta pitäisi siinäkin olla kannustinta kerrakseen, kun esimerkiksi Leviaattania pätkittiin tänä vuonna jo kolmatta vuotta putkeen päihin huonon tunnistettavuutensa seurauksena (mietin vaan että milloinkohan oppivat?). Luulisin, että useimmissa tapauksissa ensikertalaiset eivät vain yksinkertaisesti ymmärrä, kuinka räikeää erottautumista sotakentällä vaaditaan.

[Styxe]

tässä on tullut hyviä pointteja, joten en ala selittää omaa mielipidettäni, joka ei toisi keskusteluun enää mitään uutta. tuli vain mieleen, että merkitystä on silläkin, miten värit asettelee. otetaan nyt vaikka puna-musta yhdistelmä. käytössä kolmella isolla ryhmällä, enkä ainakaan itse ole koskaan sotkenut keskenään Vishnaa, Rämää ja Perkelettä. uskallan melkein väittää, että jos joku vielä ottaisi käyttöön samat värit nelikentässä, senkin voisi vielä erottaa jokseenkin tuskattomasti taistelukentällä.

[Ahneman]

Samoilta tiimoilta lähdetään. Kun oma boffausharrastus löytyi, niin olisihan pk-seudulla ollut vaikka kuinka paljon ryhmiä mihin liittyä. Haluttiin siitä huolimatta vääntää kaveriporukalla, ja niin sai alkunsa taas uus boffausryhmä.

Pientä mukautuvuutta tietysti toivois uusille ryhmille. Itse pidän hyvänä viitteellisenä minimijäsenmääränä noin 8-10 soturia. Pienenmpiä ryhmiä ehkä jopa näkisin mielelläni taistelemassa isompien ryhmien osana. Me ainakin viimevuonna päätettiin Coronan kanssa, että alle 8 taistelijan kanssa iskettäisi päälle isomman ryhmän tabardit. (+omat viitat tottakai!)

Jokainen ryhmä tietysti tekee niinkuin parhaaksi näkee, mutta pieni itsetutkiskelun paikka alle 10 hengen ryhmissä ei ehkä olisi huono idea.
Kaveriporukalla omana ryhmänä boffaaminen on toisaalta niin hauskaa, että en pieniä ryhmiä mene syyllistämään oli ratkaisu mikä tahansa

[Keksikeijo]

Meilläkin Aracosissa oli keskustelua siitä, että mentäisiinkö omalla porukalla vaiko osana Maahinkaisia. Loppujen lopuksi päätettiin mennä omalla porukalla vaikka paikalle tuli vain 7 henkeä. Ongelmaa ei ainakaan mielestäni tullut tunnistamisessa, ainoastaan kerran meinasin kuolla omien toimesta. Oltiin kyllä aika huomaamattomia tummissa tabardeissamme, täten emme saaneet hirveästi palautetta mikä oli harmi sinänsä. Sitä olisi näin uutena ryhmänä tarvittu. Saapi nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaan

[ZamboNet]

Ongelmaa ei ainakaan mielestäni tullut tunnistamisessa, ainoastaan kerran meinasin kuolla omien toimesta.

Kyllä tuli. No minulla ainakin.

[Zenzu]

Tarkoitushan oli ottaa politiikaksi "jos alle kymmenen ilmoittautuu, niin mangutaan maahinkaistabardit". Kävi kuitenkin niin, että tasan kymmenen ilmoittautui, joten päätimme tulla pikkuryhmänä. Muuten hyvä päätös, mutta poissaoloprosentti oli tasan kolkyt. Et näin.

[Automaattinen]

"Jos alle kymmenen ilmoittautuu, mangutaan Maahinkaistabardit.."

Reps. Nerokas kiteytys.

[Pahistonttu]

Oma lehmä ojassa. Muerte on noin kymmenhenkinen porukka, jolla on oma maineensa, omat värinsä ja joka varmasti tunnistetaan. 2010 saatamme tulla paikalle vajaalla miehityksellä, jäsentemme varusmiespalveluksesta johtuen. Silti me emme tahdo liittyä mihinkään isompaan laumaan emmekä värvätä foorumeilta vain liutaa aloittelijoita täydentämään lukumääräämme.
Meitä on tapettu jokaisessa Sotahuudossa (paitsi 2005) omien toimesta, useimmiten meidät on kyllä tunnistettu Muertelaisiksi, muttei ole muistettu kenen puolella me olemme.