Pitääkö ihan kaikista asioista olla sääntö?

[olho]

Copypastaa

Sinälläänhän kaikki Conanin mainitsemat kohdat ovat hyviä ja oikeita eikä niistä varmaankaan ole mitään ristiriitaisia mielipiteitä boffaajien keskuudessa. Tästä päästään kuitenkin sellaiseen filosofiseen keskusteluun, että pitääkö ihan kaikista asioista olla sääntö, eli halutaanko boffaamista kehittää siihen suuntaan että meillä on paksu sääntökirja jossa on vastaukset kaikkiin mahdottomiin ja mahdollisiin kysymyksiin. Toisena vaihtoehtona on se, että säännöt pidetään melko yksinkertaisina ja joissain asioissa luotetaan terveen järjen käyttöön ja reilun pelin henkeen. Varmaan jonkinlainen keskitie on useimpien mielestä ainoa vaihtoehto.

Täällä foorumeilla tehdään aika usein näitä "eikö tästäkin kannattaisi tehdä sääntö" kannanottoja sellaisiin asioihin, joihin ei ole aiemmin katsottu tarpeelliseksi tehdä sääntöjä, joko kokonaan sääntöjen ulkopuolelle jätettyihin seikkoihin tai sitten olemassaoleviin sääntöihin tarkennuksina. Yleensä nämä kannanotot ovat sellaisenaan ihan järkeviä (kuten tämä lippujuttukin) mutta sääntöjen kokonaisuuden hallinnan kannalta hieman ongelmallisia. Tässä päästään helposti sellaiseen slippery slope -tilanteeseen että kun tästä ja tästä aiemmin määrittelemättömästä (yleisesti vakiintuneesta) asiasta tehdäänkin sääntö niin sittenhän meillä olisi myös tämä ja tämä ja tämä ja tämä...

Siinä se nyt on. Pitääkö ihan kaikista asioista olla sääntö? Yritin kattaa eri vaihtoehtoja suht kattavasti laidasta laitaan, vaikka eiväthän ne koskaan jokaista miellytä, niin iskin jokerinkin sinne. (Iskin jokerin joka ei tullutkaan mukaan. Eli jos on oma mielipide kertojaa ja älkää äänestäkö.)

Tosiaan en halua riitaa haastaa, ihan vaan tiedustella mitä mieltä ihmiset ovat asioista. Itse kannata tarkkoja sääntöjä ihan puhtaasti sen takia että vältytään poikkeavilta tulkinnoilta ja harmaa alue jää minimiin. Toisaalta on siinä haittansakin... Keskustelkaa! Tai älkää...

[Jesua Sukaton]

Volyymin kasvussa on selkeä korrelaatio sääntöjen määrän kasvuun.

[BlueSkie]

Itse olen oikeastaan toisen ja kolmannen vaihtoehdon risteymän kannalla, joka kuuluisi näin: "Säännöt pääpiirteiset, kiistat ratkaistaan ennakkotapausten ja -päätösten pohjalta, ei teorisointia. KPJ!"

[Beatific]

Äänestysvaihtoehdoista mikään ei ihan natsannut, joten selitystä alla.

Näkisin, että sääntöjä kannattaa tehdä sitä mukaa kun sääntöjen ulkopuolelle jäävistä asioista tulee harmia käytännössä.

Itse säännöstöstä tulisi olla ns. pikaversio, ja sitten se pitkä versio, joka kattaa ne yksityiskohdat joista on kohtuullinen konsensus olemassa.

Ennakkoonteorisointia ja hirmuista spekulointia ilman käytännön kokemuksia en kannata.

[Falcata]

Kaikista asioista ei tarvitse olla sääntöä, mutta jos asia X herättää suurta hämmennystä, härskejä game breaking yrityksiä, vahvoja näkemyseroja tai muuta härdelliä, olisi jonkinlainen sääntö tai virallinen linjaus kyllä tarpeen.

[Sefraim]

Vaadimme äänestykseen selvää "ei"-vaihtoehtoa.

Eli tarvitseeko kaikesta olla sääntö?

Ei.

[olho]

Vaadimme äänestykseen selvää "ei"-vaihtoehtoa.

Eli tarvitseeko kaikesta olla sääntö?

Ei.

Kaikki ensimmäisen alla ovat eri tasoja siitä. Äänestystä ei taida voida kesken kaiken muuttaa.

[Beatific]

Moderaattori voinee muuttaa äänestyksen. Mitäs jos keksittäisiin uudet paremmat vaihtoehdot ennen resetointia?

Ja komp falcata, jotain sellaista yritin itsekin sanoa.

[tiarAnon]

Onneksi äänestyksessä on selkeä kyllä-vastaus. Kyllä, kaikesta pitää olla sääntö, jos lajia halutaan kehittää selkeänä ja fiksuna harrastuksena, eikä vain tietyn porukan möhmöilynä.

Tilanteen pitäisi olla sellainen, että kun Petteri Pohjois-Savosta saa kuulla Sotahuudosta ja päättää perustaa oman ryhmän Yrkiälän kirkonkylän nuorista, hän löytää vastaukset kaikkiin kysymyksiinsä. Hän tulee olemaan Yrkiälän ylin boffausauktoriteetti, ja jos Petteri nyt sattuukin esimerkiksi olemaan vanha ninjutsuka, jonka mielestä aseitten riistot lukko-ottein on ihan jees osa boffausta, on meillä ongelma, kun Petterin kouluttama porukka ilmaantuu SoHu-tantereille.

Mielestäni on aika absurdi väite, että sääntöjen kattavuus ja monipuolisuus jotenkin vaikeuttaisi tai tekisi lajista vaikeemmin lähestyttävän. Se ei ole sääntöjen tarkoitus. Päinvastoin, sääntöjen tarkoituksena on luoda yhtenäistä boffauskulttuuria, jolloin käytäntöjä ei tarvitse kysellä vanhoilta gonilta, jotka muistavat tai eivät muista tai laittavat omiaan sekaan. Esimerkiksi 2006 oli epäselvää, mikä osa varstasta oli vahoingoittavaa osaa; silloin linjattiin, että sekä pallo että varsi. Linjaus on myöhemmin muuttunut, mutta sitä ei koskaan ole kirjattu sääntöihin. Tällä hetkellä vahingoittavan osan määritelmä on yleisen tiedon varassa, luotetaan siihen että kyllä porukassa on joku, joka tietää mikä on virallinen linjaus, tai osaa järjellä päätellä.

Osaavien ihmisten löytyminen ei olekaan ongelma PK-seudulla tai Jykylässä tai vastaavissa paikoissa, jossa treenauskulttuuri on aktiivista ja lajia on harrastettu pitkään, mutta harrastuksen levitessä esimerkiksi Yrkiälään, emme voi enää olla varmoja. Jalkapallon säännöt määrittelevät pallon ilmanpaineen 0,1 barin tarkkuudella, mutta siitä huolimatta minulla ei kestä kahtakaan minuuttia selittää jalkapallon säännöt ummikolle. Sama tilanne on boffauksen kanssa: kahdessa minuutissa pystyn selittämään uudelle kaverille kaiken, mitä hänen pitää tietää pystyäkseen osallistumaan mättöön. Mutta kun sama kaveri tulee parin matsin päästä kysymään, että tarvitseeko hänen laskea heittokeihään osumaa, jos se tulee selvästi varrella, minun täytyy edelleen pystyä vastaamaan kysymykseen. Ja jotta jokainen vastaisi tähän ja kaikkiin muihin kysymyksiin samalla tavalla, me tarvitsemme kattavat säännöt.

[Minardil]

Komppaan tässä rajusti tiarAnonia. Ekstrahuomiona vielä tämä aiemmin esitetty idea kahdesta sääntönipusta joista toinen sisältää yksinkertaisessa muodossa tärkeimmät perusteet ja toinen Kaiken Muun mikä havaitaan ratkaisua vaativaksi. Tärkeimmät jutut ovat yhä helposti saatavilla ja ymmärrettävissä (aloittelijaystävällisyys) mutta erikoisissa ongelmatilanteissa on jotain mihin tukeutua. Nimenomaan lajin kehittymisen ja jatkuvuuden kannalta standardien, käytäntöjen ja hyvien tapojen ylöskirjaaminen on mielestäni aikas olennaista. Samat säännöt selkeästi ilmaistuna kaikille.

[JonTzu]

*pitkä ja perusteltu yhteenveto*

What the man said. Perussäännöt ja nillityssäännöt erikseen ja ongelmat ratkeavat.

[Sefraim]

Tuohon voin kyllä yhtyä. Simppelit perussäännöt joista ei tarvitse nilliä, mutta kyllä taustavaikuttimina saa olla (ongelmatilanteisiin) sitten pilkkuakin. Kunhan se ei tunge käytäntöön.

Hlö A: Osuin sinuun, kuolit.

Hlö B: Osui lipputankoon, en kuollut.

Hlö A: Osuma on osuma, ja lippusalko ei suojaa SääntöArtikla#296 nojalla.

Hlö B: *Ei kuuntele*

Tässä tapauksessa jos B on reilu urheiluhengeltään, niin nielisi sen osuman mukisematta. Taas jos B on nillinpillin verenmaku suussa ja pisteet silmissä kiiltäen huitova T-paitaboffaaja, hlö A voi antaa asian olla. Miinusglooriaa sitten kehiin vaan. Mitä siis itse ajan takaa on se, ettei ikinä tarvitse joutua ruveta sääntövenkoamaan käytännön tilanteessa.

Siinä vaiheessa kun joku rupeaa urpoamaan kenttätilanteessa johonkin sääntöön liittyen, niin heitän oman patonkini nurkkaan ja alan harrastamaan jotain vähemmän pilkunn*ssintaa, vaikkapa postimerkkeilyä.

Mutta tarvitseeko kaikesta olla säännöt? Ei. Mielestäni se syö jo peli-iloa kun ruvetaan spesifikoimaan hurjia määriä sääntöjä, jotka eivät liity turvallisuuteen tai yrittävät maksimoida realismia. Realismia ei boffauksessa pidä yrittää maksimoida. Jos pitää, niin sitten pitäisi tehdä osumapaikkasäännöt, hajoavat kilvet, panssarinläpäisevät sotavasarat yms. Kaikki tai ei mitään. Ja mieluummin ei mitään.

Tämä ei siis tarkoita, etteikö järkevistä ja toistuvasti ajankohtaisista asioista (kuten esim tuo lippu) voisi tehdä sääntöä. Ei vaan villiinnytä liiallisuuksiin sen kanssa, tai tulee hyvin kapea tie mitä kävellä.

En tosin tiedä saako boffauksesta ikinä mitään muuta kuin pienen porukan hoopoilua, ei siitä vakavasti otettavaa voi tehdä mitenkään. Tai no, onhan Curlingkin olympialaji...

[Joni]

Sitä mukaan kun tälläisiä kysymyksiä nousee, niin niistä voi hyvin tehdä linjauksia/sääntöjä, jotka voisi yhdistää vaikkapa Wikiin jonkun innostuneen toimesta. Mutta muuten nuo "perus"säännöt ainakin kaikkien tietoon. Ja sit tosiaan "jos toi ei oikeesti kuuntele, niin menen keräämään postimerkkejä"-käytäntöä kiistatilanteissa, mikäli sovintoon ei päästä.

Ja ehdottomasti boffauksesta olympialaji

[olho]

Hlö A: Osuin sinuun, kuolit.

Hlö B: Osui lipputankoon, en kuollut.

Hlö A: Osuma on osuma, ja lippusalko ei suojaa SääntöArtikla#296 nojalla.

Hlö B: *Ei kuuntele*

Tässä tapauksessa jos B on reilu urheiluhengeltään, niin nielisi sen osuman mukisematta. Taas jos B on nillinpillin verenmaku suussa ja pisteet silmissä kiiltäen huitova T-paitaboffaaja, hlö A voi antaa asian olla. Miinusglooriaa sitten kehiin vaan. Mitä siis itse ajan takaa on se, ettei ikinä tarvitse joutua ruveta sääntövenkoamaan käytännön tilanteessa.

Siinä vaiheessa kun joku rupeaa urpoamaan kenttätilanteessa johonkin sääntöön liittyen, niin heitän oman patonkini nurkkaan ja alan harrastamaan jotain vähemmän pilkunn*ssintaa, vaikkapa postimerkkeilyä.

Nyt täytyy ihan ihmetellä... Jos osut toista suojaavaan osaan, eikä henkilö ole valmis kuolemaan ja siinä sivussa suoraan uhraamaan loppuskenuaan, vaan haluaa jatkaa mättöä, niin sinä vetäisit siitä herneen nenään ja lopettaisit?

Eikös säännöt nimenomaan ole selkeyttämään käytännön tilanteita? Tuossa sinun esimerkissä JOS EI ole sääntöä voisivat kaksi henkilöä alkaa vääntää kuoleeko siitä vai ei, mutta tässä tapauksessa kun ON sääntö, pitäisi molempien tajuta että siitä ei kuole. En ymmärrä tuota esimerkkiäsi ollenkaan ja se viittaa lähinnä siitä että ensimmäisen joka huutaa toiselle "KUOLIT!" pitäisi voittaa, täysin piittaamatta siitä mitä säännöt asiaan sanoisivat.

[Beatific]

*pitkä ja perusteltu yhteenveto*

What the man said. Perussäännöt ja nillityssäännöt erikseen ja ongelmat ratkeavat.

Komp komp.

[Aarimoto]

Olen tiarAnonin kannalla boffauskulttuurin kehittämisestä ja yhdenmukaistamisesta. Siihen liittyen haluaisin kuitenkin juuri sitä sääntöteoretisointia myös puolustaa. En niin, että etukäteen tehtäisiin monimutkainen, kutsutaan sitä saksalaishenkiseksi, teoreettinen järjestelmä, joka huomioi kaiken, mutta tapaa ilon, vaan niin, että luodaan filosofinen perusta boffaukselle. Helppoa, eikö?

Eli selkeämmin, ja vähemmän saksalaisittain, pohditaan juuri sitä, miksi teemme, mitä teemme, koko Suomessa, yhdessä. Ja tätähän täällä foorumilla koko ajan tehdään. Pohditaan syitä, tunnistetaan ongelmia ja ratkotaan niitä. Hyvien sääntöjen tunnusmerkit täyttyvät, kun niiden määrittämän toiminnan luonne ilmenee, ilman juristin tai peliteoreetikon (allekirjoittanut) avustusta, mutta säännöt antavat selvän ja eritoten järjestelmällisen idean siitä, miksi ratkaisuja tehdään, niin kuin niitä tehdään.

Jos joudutaan turvautumaan esimerkkeihin, ollaan aina tulkinnan puolella ja säännön hengen välittyminen samalla tavalla kaikille tulkitsijoille vaarantuu. Tämän takia kehottaisinkin kaikki pohtimaan sääntöjen kieltä erityisen tarkasti. Huomattava osa hiljan esitettyjen sääntömuutosten aiheuttamista tulkintaongelmista täällä foorumilla juontui tulkintani mukaan leväperäisestä kielestä. Säännöt itse olivat perusteltuja ja usein niiden esittäjien lisäkommentit auttoivat tulkitsemaan niiden henkeäkin ymmärrettävästi.

Tämä pitäisi kuitenkin olla mahdollista pelkästä lyhyestä sääntölauselmasta (virke tai lyhyt kappale), jolle sitten voidaan, kuten monet yllä esittivät, kirjoittaa tarkennuksia.

Mielestäni suomalaisen boffauksen keskeisin filosofinen ulottuvuus on ns. herrasmiesmäisyys. Itse käyttäisin ehkä mieluummin rehellistä kohteliaisuutta, mutta ymmärtänette, mitä ajan takaa. Tämän ajatuksen kautta sääntöjenkin käytännöllinen soveltaminen tilanteissa lienee ratkaistavissa kohtuullisen tehokkaasti. Mikäli laji haluttaisiin viedä urheilullisempaan suuntaan, seuraisi sitä ehdottomasti jossain vaiheessa tuomareiden mukaan ottaminen. Minä en entisenä kilpamiekkailijana ainakaan halua siihen suuntaan lajia vietävän.

tiarAnon on ehdottoman oikeassa puhuessaan muistinvaraisen toiminnan haitoista. En vain suostu siihen, että säännöt räjähtävät täysin käsiin, ja jokaikistä yksityiskohtaa lajissa säädellään sitten erillisellä säädöksellään (15§ 3 jae 27 kohta yms.). Mieluummin koitamme saada säännöt pidettyä ytimekkäinä ja selkokielisinä (ilman hölmöjä porsaanreikiä ja turhaa jahkailua) ja tarkennamme niitä sitten erillisillä tulkitsevilla tuotteilla.

[Lacery]

Ja ehdottomasti boffauksesta olympialaji

Jos boffausta voi verrata jalkapalloon tai muuhun erittäin suosittuun urheilulajiin, niin vuonna 2250 boffauksesta onkin tullut olympialaji, jossa on 0,1 barin tarkat säännöt ja josta jokainen Possu, Kallokassi ja muu elämyspelaaja on kadonnut takaisin larppaajien riveihin ja jossa Muerten ja Rämä kukoistavat kruunut päässä superoptimoitujen taktiikoiden ja panssareiden kanssa, koska kun pilkkua ruvetaan viilaamaan, on aina se yksi mies/nainen/porukka joka päättää kaivaa esiin porsaanreikiä joilla se iskee maahan jokaisen muun joka on tullut tarjoamaan hunajasimaa ja viiniä asiaankuuluvasti pukeutuneena, koska liian tarkat säännöt aiheuttavat pakostakin sen, että tietyt tavarat ja taktiikat nousevat muita paremmiksi ja niistä otetaan opiksi.

Ja siihen tämä ei saa mennä, ja siksi, jos säänöt tehdään tarkoiksi, vaikkakin toivottavasti vasta vuodelle 2015, niin Aarimoton kommentti täytyy iskostaa niihin mukaan;

Mielestäni suomalaisen boffauksen keskeisin filosofinen ulottuvuus on ns. herrasmiesmäisyys. Itse käyttäisin ehkä mieluummin rehellistä kohteliaisuutta, mutta ymmärtänette, mitä ajan takaa. Tämän ajatuksen kautta sääntöjenkin käytännöllinen soveltaminen tilanteissa lienee ratkaistavissa kohtuullisen tehokkaasti. Mikäli laji haluttaisiin viedä urheilullisempaan suuntaan, seuraisi sitä ehdottomasti jossain vaiheessa tuomareiden mukaan ottaminen. Minä en entisenä kilpamiekkailijana ainakaan halua siihen suuntaan lajia vietävän.

Jos säännöt tulevat, niistä on yksinkertaisesti pakko tehdä joustavat ja jokaista optimoijaa täytyy katsoa hiukan kieroon halveksuen, koska muuten tästä tulee liikaa voitontavoittelulaji.

Nimim.
Herrasmiessääntö FTW

[olho]

Juu herrasmiesmäisyys ennenkaikkea. Jos jokainen ajattelisi tismalleen samalla tavalla siitä mikä on oikein ja mikä ei, niin eihän sääntöjä edes tarvittaisiin. Seuraavaksi kuitenkin pari esimerkkiä...

Ajatellaan tilanne jossa nimetön boffosankari haluaa tehdä itselleen boffon. Hänelle ei kuitenkaan kerrota sentintarkkoja rajoja sen pituuteen, koska se nähtäisiin liian tarkaksi sääntönysväykseksi (nyt ne rajat on jo onneksi kuitenkin saatu). Sankarillamme on nyt mahdollisuus joko tehdä juuri niin pitkä ase kuin itse kokee parhaaksi, mutta riskeerata ettei se men läpi tarkastuksesta liian pituuden takia. Toinen vaihtoehto on tehdä samanlainen ase kuin muilla, jotta se varmasti menee läpi, tai koittaa keksiä jonkinlainen välimuoto riskin ja henkilökohtaisen mieltymyksen välimaastossa. Tässä tilanteessa säännöt ovat tärkeitä. Ei suinkaan määräisi että jokaisen on tehtävä maksimimittaisia aseita, vaan kerrottaisiin suoraan mitä rajaa ei tule ylittää.

Sama pätee osuman tekemisessä ja ottamisessa. Tämä nimetön boffosankari näkee rintamalla lippumiehen ja syöksyy lyömään tätä. Lippumies reagoi ja kääntää vasemman kätensä hyökkäyksen eteen ja isku osuu lipputankoon. Lippumies tajuaa tilanteen ja pistää boffosankaria oikean käden miekallaan. Tässä tilanteessa säännöt ovat jälleen kerran boffosankariamme vastaan. Ilman sääntöjä tilanne olisi mennyt mahdolliseksi väittämiseksi, mutta kiitos ennakkopäätösten kumpikin tiedostaa tilanteen ja sankarimme päätyy kentän laidalle odottamaan.


Ihmiset tuntuvat ajattelevan että juurikin minimipaksuiset panssarit, kevyimmät sallitut kilvet ja pitkimmät ohuimmat aseet ovat tarkoituksellista perseilyä jossa ne tehnyt ihminen harrastaa vain sääntöoptimointia. Harvoin kukaan pysähtyy miettimään millaisia ne varusteet olisivatkaan ilman noita sääntöjä... Itseasiassa ne sääntöjä eniten vinkuvat ihmiset olisivat monesti juuri niitä, jotka ilman sitä mahdollista kieltoa sen varusteen tekisivät. Niitä varusteita ei tehdä sääntöjen kiertämisen halusta, vaan koska se varustus sattuu olemaan sellainen joka itseä syystä tai toisesta miellyttää.

[Vaahtopelti]

"Itseasiassa ne sääntöjä eniten vinkuvat ihmiset olisivat monesti juuri niitä, jotka ilman sitä mahdollista kieltoa sen varusteen tekisivät."


Tunnistan tuosta itseni. Naapurin elint... siis ylivoimainen porsaanreikiä hyväksikäyttävä varustus ottaa päähän. En näe syytä olla menemättä siitä missä aita on täynnä reikiä.

Tiukat rajat on hyvä olla myös koska parempia boffoja oppii tekemään kun sinulle sanotaan että olet tehnyt käyttökelvotonta p...
Ei siinä sitten muuta kun revin vanhat aseeni osiin ja pehmustan uudelleen.

Minulle, nääs, osa harrastusta on varusteiden tekeminen, ei vain se huitominen.

[tiarAnon]

Mutta tarvitseeko kaikesta olla säännöt? Ei. Mielestäni se syö jo peli-iloa kun ruvetaan spesifikoimaan hurjia määriä sääntöjä, jotka eivät liity turvallisuuteen tai yrittävät maksimoida realismia. Realismia ei boffauksessa pidä yrittää maksimoida. Jos pitää, niin sitten pitäisi tehdä osumapaikkasäännöt, hajoavat kilvet, panssarinläpäisevät sotavasarat yms. Kaikki tai ei mitään. Ja mieluummin ei mitään.

Tämä ei siis tarkoita, etteikö järkevistä ja toistuvasti ajankohtaisista asioista (kuten esim tuo lippu) voisi tehdä sääntöä. Ei vaan villiinnytä liiallisuuksiin sen kanssa, tai tulee hyvin kapea tie mitä kävellä.

Monilla tässä ketjussa tuntuu olevan olettamus, että sääntöjen määrä on jotenkin suhteessa niitten monimutkaisuuteen. Jos boffausskenessä jostain ollaan kattavasti yhtä mieltä, niin siitä, että itse taistelutilanteessa ajateltavaa pitää olla mahdollisimman vähän. Tähän säännöt ovat tähdänneet Sotahuudon alusta asti, enkä usko, että tästä periaatteesta ruvetaan juurikaan lipsumaan.

Se mitä haen - ja mitä tässä keskustelussa ylipäänsä haetaan - on että pitääkö harvinaisemmille yksittäistapauksille luoda sääntö, vai luotetaanko, että ne menevät "maalaisjärjellä." Tässä tilanteessa sääntöjen tekeminen ei suinkaan vaikeuta taistelutilannetta vaan helpottaa. Esimerkiksi mainitsemassasi lipputankotilanteessa tämänhetkisillä säännöillä on tulkinnanvaraa, mikä voi johtaa väittelyyn, vitutukseen ja katkeruuteen kesken taistelun. Jos säännöissä taas suoraan sanottaisiin, että lipputanko suojaa/ei suojaa, ei tulkinnanvaraa olisi, ja molemmat tietäisivät missä mennään ilman sen kummempia väittelyitä.

En tosin tiedä saako boffauksesta ikinä mitään muuta kuin pienen porukan hoopoilua, ei siitä vakavasti otettavaa voi tehdä mitenkään. Tai no, onhan Curlingkin olympialaji...

En tiedä mitä tarkoitat vakavasti otettavalla, mutta Entalia ry. on jo saanut useita satoja euroja tukea alennettujen salivuorohintojen muodossa Espoon kaupungilla. Mielestäni siinä vaiheessa, kun raha alkaa liikkua puhutaan vakavasti otettavasta. Toisaalta olen myös saanut erittäin nuivan puhelun kaupungin virkamieheltä, joka toteaa tiivistetysti "ei me teille mitään salivuoroa anneta, meillä on oiketakin lajeja jonossa." Ei ihan noilla sanoin, mutta fiilis välittyi kyllä. Juuri tämän kaltaisen vakavasti otettavuuden saavuttamiseen auttaa, kun säännöt on selvät ja kattavat.

Se on tällä hetkellä tosiasia, että tämä on jo kymmennille ellei sadoille suomalaisille viikottainen liikuntaharrastus, joka on sinällään jo verrattavissa esimerkiksi jalkapalloon.

Aarimotolla on hyvä pointti sääntöjen sanamuodoista: tällä hetkellä säännöt ovat aikalailla sekalainen kudelma eri vuosien linjauksia ja jälkeenpäin lisättyjä sääntökohtia, jotka eivät välttämättä ole fiksussa suhteessa muihin kirjoitettuihin sääntöihin. Ongelmia on esimerkiksi selittämätön termistö ja muut leväperäiset ilmaukset. Esimerkiksi hilpareitten kohdalla puhutaan on millin tarkasti määritelty pehmustuksen paksuus, jonka tulee tulla runkopehmusteen päälle. Runkopehmusteen paksuutta ei kuitenkaan määritellä missään. Samoin kirveitten kohdalla sanotaan, että jos kirves on pitkä, se lasketaan varsiaseeksi, mutta ei vaivauduta erikseen määrittelemään mikä on "pitkä". Tällainen sinnepäin-sääntölaadinta on ongelma, sillä juuri tällaiset epämääräiset sääntökohdat ovat niitä, jotka muodostavat niitä pelättyjä porsaanreikiä. Tämän vuoden järjestäjät lupailivat, että säännöt kirjoitettaisiin kokonaan uusiksi, mutta taisi jäädä sekin haaveeksi... Ensi vuonna taidan laittaa sääntöehdotukseksi kokonaan puhtaaksi kirjoitetun säännöstön. Pähkäilköön sitä sitten.

Lisäksi Aarimotolla on hyvä pointti sääntöjen herrasmiesmäisyydestä, mikä onkin ollut kantava idea boffauksessa jo pidemmän aikaa. Mielestäni sen voisi sisällyttää ihan sääntöihinkin nolla-sääntönä tai kultaisena sääntönä.

Ja ehdottomasti boffauksesta olympialaji

Jos boffausta voi verrata jalkapalloon tai muuhun erittäin suosittuun urheilulajiin, niin vuonna 2250 boffauksesta onkin tullut olympialaji, jossa on 0,1 barin tarkat säännöt ja josta jokainen Possu, Kallokassi ja muu elämyspelaaja on kadonnut takaisin larppaajien riveihin ja jossa Muerten ja Rämä kukoistavat kruunut päässä superoptimoitujen taktiikoiden ja panssareiden kanssa, koska kun pilkkua ruvetaan viilaamaan, on aina se yksi mies/nainen/porukka joka päättää kaivaa esiin porsaanreikiä joilla se iskee maahan jokaisen muun joka on tullut tarjoamaan hunajasimaa ja viiniä asiaankuuluvasti pukeutuneena, koska liian tarkat säännöt aiheuttavat pakostakin sen, että tietyt tavarat ja taktiikat nousevat muita paremmiksi ja niistä otetaan opiksi.

Tähän on pakko todeta, että tässä ajattelussa on puhtaasti ennakkoluulot jyräämässä. Sääntöjen tarkoitus ei ole luoda porsaanreikiä ja mahdollistaa optimointia. Sääntöjen tarkoitus on rajata porsaanreikiä ja tehdä optimoinnista vähemmän kannattavaa. Jos meillä esimerkiksi ei olisi sääntöä, joka rajoittaa alumiinin ja hiilikuidun käyttöä panssareissa, olisi meillä puoli kenttää täynnä aidossa levypanssarissa huhkivia fiilistelijöitä ja puolet kentästä koko päivän futissuojissa kirmaavia urheiluboffaajia. Tällainen tilanne varmasti ajaisi pois keski-aikaharrastajat ja muut ei-urheilijat. Säännöillä olemme kuitenkin onnistuneet laittamaan ihmiset samalle linjalle ja mahdollistaneet autenttisen panssarin käytön kilpailukykyisenä.

Tietyt tavarat ja taktiikat nousevat joka tapauksessa muita paremmiksi, olivat säännöt tiukat tai eivät. En usko että kukaan vakavissaan suostuu uskomaan, että 2m tupla-PVC keihäät ovat vakavasti otettava vaihtoehto ryhmän aseistukseksi. Kuitenkin vielä 2006 Entalia käytti tällaisia. Optimointi ei johdu säännöistä, se on yleisinhimillistä. Aina on ihmisiä, jotka haluavat luoda parempia ja tehokkaampia aseita ja varusteita, ja se heille suotakoon, sillä sekin on osa lajia. Säännöt ovat olemassa, jotta nämä henkilöt eivät saisi ylenmääräistä etua optimoinnistaan, sääntöjen tehtävä on siis tasapainottava.

Me luomme säännöt, tehdään siis yhdessä sellaiset säännöt, joilla haluamme taistella, sillä muuten jokainen pelaa omilla säännöillään.

[Aarimoto]

Me luomme säännöt, tehdään siis yhdessä sellaiset säännöt, joilla haluamme taistella, sillä muuten jokainen pelaa omilla säännöillään.

Hear, hear!

[Falcata]

Hyvä postaus tiarAnonilta. Sotahuudossakin rupeaa kuitenkin jo olemaan sen verran porukkaa, että ei voida luottaa siihen että epämääräisissä tilanteissa pelaajat pääsevät yhteisymmärrykseen tulkinnanvaraisista säännöistä. Ja varsinkin kun useimpien epäselvien sääntökohtien korjaaminen ei olisi mitenkään ylitsepääsemätön homma.

[Sefraim]

Jos osut toista suojaavaan osaan, eikä henkilö ole valmis kuolemaan ja siinä sivussa suoraan uhraamaan loppuskenuaan, vaan haluaa jatkaa mättöä, niin sinä vetäisit siitä herneen nenään ja lopettaisit?

Väärinkäsität, en itse ikinä ihmeemmin välitä jos joku leikkii vampyyrilordia eikä ota osumia. Lyön vaan suorilta uudelleen. En itse ota boffausta niin vakavasti että missään tilanteessa varsinaisesti kannattaisi vetää hernettä nenukkaan.

Tämän kommentoinnin pointti oli se, että jos olisi sääntö ettei lippu suojaa ja joku silti sitä kenttätilanteessa väittäisi.

Mutta juu, kokonaisvaltaisesti kannatan kyllä Ollin idistä, sitähän on ehdotettu jo aiemminkin. Tuumasta toimeen ja vääntämään kyhäelmää siis, että saadaan ensi vuodeksi toimivat säännöt.

Ja mitä tulee boffauksen nostamiseen ihan vakavaksi lajiksi niin tottakai jos on innostunutta porukkaa (ja tuntuu olevankin) ja intoa tehdä, buffaus on aina buffausta ja suosio suosiota. Nostan tässä EtSuBon immeisille ainakin hattua.

[Ince]

Tiarnon kirjoitti:

viikottainen liikuntaharrastus, joka on sinällään jo verrattavissa esimerkiksi jalkapalloon.

Kesäinen treenipaikkamme on täällä melkein jalkapallokenttien ympäröimä (muistuu paikka..)

Minuakin on pohdituttanut tilanteet, kuten sumputtaminen jolloin on luonnollisesti eläviä ja kuolleita sekaisin samassa mytyssä. A. säännöt kieltävät kuolleiden lyömisen B. säännöt eivät tunne mini-holdia ellei joku ole oikeasti vaarassa, koska muuten kentän tilanteet muuttuisivat kummallisesti. Elikkä joko kuolleetkin saavat osansa kunnes koko sakki on niputettu tai pitäisi soveltaa mini-holdia. Kannatan tuota edellistä. Tietenkin rajatapauksena esim. ollessasi liikkeessä kuollut on tielläsi, jolloin vaihtoehtoina A. hidastaa tai pysähtyä ettei törmää kuolleeseen B. työntää vauhdissa kuollut tieltä tai vasten vastustajaa kohti menettämättä liikettä. Tässäkin, mitä sanovat säännöt? Onko pysähdyttävä vai onko kuollut silloin vain väärässä paikassa?

Säännöistä:

Elossa olevien ei ole soveliasta tietoisesti piilotella kuolleiden joukossa.

Vaikka tämä ei ole tietoista, niin respaamis skenussa kuolleena paluu reitti tietä pitkin ja takaisin tulo samaa tietä pitkin muodostaa toisinaan vaikeasti arvioitavan tilanteen ja joitain epäselviä tilanteita. Ratkaisuna kuolleet voisivat ainakin hässäkkäalueen lähellä mennä tiensivussa näkyvin merkein ettei hyökkääminen heidän seastaan muodostaisi ongelmaa.

Tilannetaju ohittaa myös säännöt, (En tarkoita huijaamista, vaan..) esim. erästä ammuttiin näkyvästi nuolella mikä ei kuitenkaan osunut häneen, mutta laaja joukko hurrasi merkittävää tappoa. Tilannetajuisesti kohde lähti pois, eikä yrittänyt näyttää ja huudella, "ei muuten oikeasti osunut." Vaikka säännöt sallivat kilvellä työnnön, niin kaikkia ei silti kannata runtata samoin..

Mielestäni ydinsääntöjen ohella voisi olla viitteellinen esimerkkitapausten ja käytäntöjen sivuohjeistus (ellei /sivusäännöstö) joissa otettaisiin kantaa sääntöjen ristiriitaisuuksista aiheutiviin tilanteisiin ja toimintaan niissä. Tämä voisi olla kohteliaan ottelijan viimesilaus hallita tämmöisiä juttuja, mutteivat mitenkään välttämättömiä, eivätkä alussa niin keskeisiä. Tämä sivuohjeistus voitaisiin luoda kirjaamalla tilanteita, joissa säännöt asettuvat ristiriitaan ja sitten pohdittaisiin suosituksia niihin. Olisiko moinen sivuohjeistus parasta kooti wikiin vai mihin, ihan kotisivuille? (onko wiki hasardimpi paikka jos se kaatuu useammin?)