Uljaat sankarteot ja muut eeppiset tarinat

[Zenzu]

Oltiimpahan viimeisessä riskissä kasattu ihan jees porukka vasempaan laitaan (vissiinkin Yorkin näkökulmasta..) pitelemään vihulaisia. Onnellisina saatiinkin ajettua Lancasterin pirut ojan omalle puolelleen ja innoissaanhan lähdettiin perään (tässävaiheessa tehtiin iso moka) . Kun olimme vastapuolella ojaa, tuli huomattua että puolet porukasta jäi omalle puolelle ja meijjät ajettiin pieneen kulmaan. Lancasterin puolella taistellut ylivoima tässävaiheessa huuteli innoikkaana "Yli vaan!" vetoja, tästä huolimatta pidettiin rohkeana kilpirivi tiukkana, kun ei muutakaan voinut varsiaseiden uupuessa kokonaan. Sieltähän ne sitten yli tulivatkin, ensimmäistä kertaa koin ylitsekävelemisen oikeasti. Tunkivat kilpirivistä sisään vastustelusta huolimatta ja saimpahan sitten kohtalaisen tällin varsiaseesta takaraivoon, joka johti kaatumiseen maahan. Tässävaiheessa käännyin selälleen ja kilpi suojaamaan ylitsekävelijöiltä. Meidän "oi niin tehokas" pumppu kaadettiin ehkä sekunneissa kilpirivin murtumisen jälkeen, mutta hienoa oli kaatua urheasti pitäen paikkaansa . Ehkä Eeppisin boffausmuisto ikinä.

Edit: Saa paljastaa ittensä jos oli mukana tässä loistokkuudessa .

Itse olin glaivella härkkimässä tuolla teidän vasemmassa/meidän oikeassa laidassa. Muistan lyöneeni jotakuta Galenia takaapäin omasta mielestänikin liian kovaa. En tiedä kaatuiko tämä sen jälkeen, mutta tapauksen jälkeen etsin katseellani kyseistä henkilöä pyytääkseni anteeksi. Noh, tässä vähän myöhäiset anteeksipyynnöt, jos nyt olet sama henkilö

[Automaattinen]

En Galenia muista lyöneeni kovasti, joten tämä edeltävä tapaus varmaan on enemmänkin se joka siitä oli vastuussa.

Tosin luulen että olen joskus teitäkin tuon viikonlopun aikana tirvaissut vaikken sitä muistakaan tehneeni..

[N.Hirvelä]

Kaikkein paras fiilis tuli silti siitä kun sain tapettua peltsin. <3

Tuo tuli videolle, kaunis selkään tuleminen ja heti samantien juhlimishuuto.... kunnes sulta vietiin jalka kun jäit liikaa juhlimaan.

Oma eeppinen kohtaus oli se, kun haastoin metsätaistelussa (ennen metsäriskiä) Goblinien johtajan, eli ah-niin-rakkaan veljeni E.Hirvelän kaksintaisteluun. Kaiken lisäksi koko rivi antoi meidän rauhassa tapella tuon duelin. Galenilipun (jep, olin sen skenaarion "loikkarina") heitin omille riviin ennen taistelua (olis ollu tiellä, en pelänny sen menetystä kun tiesin voittavani ). Eli tappelu oli miekka vastaan kilpi+miekka. Alivarustettuna voitin, tosin en sitten tiedä johtuuko vain siitä että tässä on muutama vuosi tullut tapeltua samoissa reeneissä, ehkä osasin arvata mitä Eelis tekisi.
Mutta silti oli eeppinen taistelu, musersin koko Goblin Teamin ja samalla koko Yorkin puolen moraalin siitä skenaariosta ja koko rivi lähti heti karkuun.
Ja ei, en suostu myöntämään että se johtuisi siitä että Maahinkainen olisi sillä välin toisessa laidassa vyöryny porukan selkään.

[TMl]

400 respan skenussa:


Kiersin koko skenun ajan sieltä vasemmalta Yorkin puolelta katsottuna Lancasterin selkää kohti, ja jos joku Tuonen Korppi ei olisi minua vahtinut, niin olisin saanut Maahinkaisen ja Pikardien liput vietyä kotia kohti, tai vaihtoehtoisesti tapettua toistakymmentä miestä rivistä.
Ne lipunkantajat tapoinkin, mutta ei ollut aikaa jäädä niitä keräilemään - hauskuus loppu siihen kun paikalle huudettiin Selenen jousinainen, isokilpinen Maahinkainen ja joku muu jota en ehtinyt katsoa, Maahinkainen jyräsi minut kilvellään kumoon niin että tuntui kivasti takaraivossa jysähtää siihen, mutta auttoi kyllä kohteliaasti minut takaisin ylös, kiitos hänelle kokemuksesta.

Olin kävelemässä tiellä rinteen alla, kun vilkaisin ylös. Sinä kummittelit siellä kävellen rauhallisesti ja etsit selkeästi jotain paikkaa tehdä hirveyksiä. Suht repeilyttävä tilanne minusta syntyi siitä, että aloin heti huutamaan naama punaisena, että: "selkä, selkä, lippumiehet selkä, selkä!". Musta ainakin näytti siltä, että vasta silloin mun huudosta todella hokasit lippumiehet ja lähdit rynnimään niitä kohti . Tulin sitten vähän apuun lippumiehillemme. En ollut se joka jäi auttamaan sinua ylös, koska nappasin lipun kuolleelta ja lähdin viemään sitä turvaan. En edes tajunnut torpanneni sinua maahan, pahoittelut turhan rajusta kilven käytöstä (kai sentään myös löin sinua miekalla, enkä vain taklannut?) . Onneksi lippumiehemme oli herrasmiesmäisempi ja auttoi sinut ylös.


Oma sankaritarinani on sunnuntain viimeisestä metsäskenaariosta, jossa maahinkainen pusertui vishnan ja spartalaisten kohdalta rivin läpi. Lähdin murtumakohdasta paiskomaan kypäräosumia sosilaisille ja menetin jalkani. Ryömin polvillani eteenpäin kohti perääntyviä sosilaisia. Ryömin keskelle rämän rippeitä, jossa nousin yhdelle jalalle omaan last standiin kahta rämäläistä vastaan. Hyppäsin polvilleni hilparimiehen eteen ja löin samalla häntä miekalla. Kaaduin maahan selälleni ja teräskypäräni (jonka leukaremmin olin aiemmin päivällä rikkonut) pyörähti päässäni. Rämän hilparimiehen juntatessa erittäin elokuvallisen lopetusiskun panssaroituun päähäni, kypärä pureutui silmäkulmaani (isku olisi ollut mahtava ottaa vastaan ilman valitettavaa onnettomuutta).

Tuloksena ensimmäinen sotahuutovamma. Palasin kotiin miehekkäämpänä

[Qoshovius]

Noh, ei tässä mitään, mutta olin juoksemassa täyttä vauhtia kohti rämän selkää, enkä tietenkään voinut pysähtyä, ei auttanut kuin juosta läpi. Poistuessani Rämän jkeskeltä nappasin vielä eturivissä olleelta Skylarkilta keihään suojatakseni siirtymistäni oman rivin taakse. En ole koskaan nähnyt niin hölmistynyttä ilmettä, kuin hänen vilkaistessaan, mikä ihme hänen keihääseensä oikein tarttui

Näin muuten tämän ja ilme oli tosiaan näkemisen arvoinen. Itse en ollut perillä tuosta lipunriistosuunnitelmastasi, katsoin vaan että mitäs helvettiä se pahistonttu juoksee rämän rivin läpi aseettomana?

[Jesua Sukaton]

Eeppinen muisto lisää muuten:
En ole koskaan ennen saanut kokea sitä että vihollisarmeija (tai no hyvä osa sitä siis) pakenee kerta toisensa jälkeen edellä kun juoksen huutaen kohti tovereiden kanssa.

Jep. Samaa mieltä.

Noh, ei tässä mitään, mutta olin juoksemassa täyttä vauhtia kohti rämän selkää, enkä tietenkään voinut pysähtyä, ei auttanut kuin juosta läpi. Poistuessani Rämän jkeskeltä nappasin vielä eturivissä olleelta Skylarkilta keihään suojatakseni siirtymistäni oman rivin taakse. En ole koskaan nähnyt niin hölmistynyttä ilmettä, kuin hänen vilkaistessaan, mikä ihme hänen keihääseensä oikein tarttui

Tulee mieleen se kun kelttikomentaja juoksee elävän maahinkaislipunkantajan ohi ja poimii lipun samalla matkaansa.

[Nubbis]

Kai sillä voi leijua että spitaalinen lippu pysyi kokoajan Spitaalisilla.

[E.Hirvelä]

Minäpäs olen itse (kuningas) salonejun mukaan tehnyt sohun kaksi ruminta lippua ja molemmat siis mukana tänä vuonna.

[Puranen]

Yksikään ryhmä ei päässyt koskaan Herrasmiesten lippuun käsiksi koko viikonloppuna.

[Automaattinen]

Mäkin sain pari miehekästä vammaa SoHussa.

Hiusmurtuma pikkusormeen ja kulmakarva auki voitonjuhlissa niin että verta tuli ja ihmiset ymärillä irvistelivät.

Ei tosin ihan yhtä miehekäs kuin tuo Karelin kulma, vaikka arpi jääkin.

On ainakin muisto siltä hetkeltä kun Maahinkaisen voitto julistettiin!

[Tohveli]

Pakko mennä sanomaan, että varmaan mieleenjäävimmät hetket olivat jäädä omien kilpien ja kuolan kilpien väliin ja tulla kaadetuksi jalkoihin. Ylös ei pienenä päässyt välistä, joten kiitoksia pitää pistää niille jotka auttoivat ylös jaloista.

Ensimmäisellä kerralla jaloissa ei tullu pyörittyä kuin hetki kun Nonna nostaa kädestä ylös, mutta toisella kerralla tuli maassa maattua sikiö-asennossa n. 5min kun joku vetää kauluksesta suurimman tungoksen ulkopuolelle. En ehtinyt nähdä kuka se oli, mutta kuitenkin kiitos.

- Kummallakaan kerralla ei tullu kuoltua! (Vähän tuli tallotuksi, mut ei menny ees panssaripisteet!)

[Automaattinen]

Mä vetelin ihmisiä välistä ulos ikävistä paikoista ja tein tilaa tappelemisen sijasta. Useamman SOS:ilaisen, Vishna Ghrimin, ja muistaakseni myös Entalialaisen (ja muita) vetelin ahtaista paikoista pois jotta ei holdeja tarttis huudella kun sattuu. Ehkä kuusi tällästä tai jotain muistan tehneeni.

En tosin ota tästä kunniaa koska en ole varma olinko minä tässä tilanteessa.

Samoin pyytelin anteeksi monasti mielestäni tarpeettoman kovia lyöntejä tai ylimääräisiä maassajunttaamisia mitä tuli tehtyä jotten käy pygmikuolemia.

Minusta on tärkeämpää auttaa toveri harrastaja jaloista jos tilanne on kehkeytymässä pahaksi. Toivoisin että tämä olis yleisempää myös, vaikka ei se kyllä onneksi täysin poissaolevaa ollut muillakaan.

Herrasmiesmeno kunniaan, kun on vaan ensin otettu henki pois vaikkapa epäreilusti ingame..

[olho]

"Rutto selässä!" <- Tuota pääsin kuulemaan aivan jatkuvasti. Ihan sama missä olin.

Ehkä hienointa sen käyttöä oli 2. lauantain kenttäskenussa jossa minä raajarikkona (oikeassa kädessä ruon lippu ja 1,5 käden miekka), sekä pari muuta ruttolaista käveltiin aika tyynesti meidän armeijaa vastaan taistelevan rämän taakse ja alettiin huutamaan tuota kyseistä huudahdusta. Lopputuloksena n. tusina rämäläistä kääntyi ympäri ja koko kiva pikkuinen pallo lanattiin.

Myöhemmin käytin tuota hyväkseni monessa tilanteessa, jossa tiesin ettei minun (ruton huonoimmasta päästä) oleva yksilötaso ja puutteellinen varustus (jousimies ei kilpeä kanna) riitä vihollislinjan vyörytykseen. Vasta viimeisessä skenussa (Risk) kun hyökkäsin keskipisteen vyörytystä yrittävän vihulauman selustaan sen pusikon puolelta ja kuulin taas tuon saman "Rutto selässä!" -huudahduksen, kuulin heti perään toveriinsa turhautuneen huudon "No se on vaan yks tyyppi!" (tjsp).

[Falcata]

Tuo tuli videolle, kaunis selkään tuleminen ja heti samantien juhlimishuuto.... kunnes sulta vietiin jalka kun jäit liikaa juhlimaan.

Se oli NIIN sen arvoista

[JonTzu]

Sain ajateltuja juttuja toimimaan käytännössä!

Kenttäriskissä päädyin ottelemaan pitkästä aikaa liian pienellä kilvellä ja lyhyellä miekalla rikottuani kaiken muun käteen sattuneen. Näiden varusteiden kanssa hommauduin ojan takana olevan vihollisen rivin kylkeen mutta en mennytkään sitä päin. Sen sijaan lähdin rynnimään riviä pitkin aivan rivin edestä. Liikuin niin läheltä etteivät keihäät ja polet voineet minua lyödä vaan päätyivät sivuun tönityiksi. Liikuin myös nopeasti joten kilpimiehet eivät tajunneet mitä on tulossa. Rynnin koko rivin edustan aivan lähietäisyydeltä päitä paukutellen ja pääsin osumaakaan ottamatta toiseen laitaan!

(Puoli minuuttia myöhemmin joku hulttio oli pistänyt minua kolmesti jalkaan mutta se on eri tarina se!)

Olen opettanut tätä nopeaa häiriöliikettä Helsingissä Pakilan treeneissä kirmaajille. En ole itse päässyt sitä käyttämään treeniolosuhteiden ulkopuolella koska en ole kilvellä ja miekalla ollut liikenteessä. Hyvin toimi käytännössäkin ja onneksi oli tullut treenattua valmiiksi kuvioksi.

Toisena harkittuna juttuna hivuttauduin salakavalasti Turan keskelle metsäriskissä tuhoa tekemään. Kävelin tarkoituksellisen rauhallisesti ja turankien kanssa samansuuntaisesti porukan keskelle ja aloin tiputella johtavan näköistä väkeä hellän huomaavaisesti kahdenkädenmiekalla. Tempun toteuttamisajatuksena on että ihmiset eivät varmaankaan reagoi ei-aggressiivisesti liikkuvaan henkilöön kun ryhmiä on näin paljon ja härdelli pyörii pahimmillaan. Ajattelin kokeilla josko johtoportaan tiputtaminen auttaisi tilannetta. No ei se auttanut, Tura säilytti tilanteen hallinnan. Mutta tulipa kokeiltua miten joukon sisään pujahtaminen onnistuu isolta haarniskoidulta mieheltä maahinkaistabardissa, hyvin onnistui sekin kaaoksen ja kehonkielen tehdessä havainnointia vaikeaksi.

[Trael]

Tempun toteuttamisajatuksena on että ihmiset eivät varmaankaan reagoi ei-aggressiivisesti liikkuvaan henkilöön kun ryhmiä on näin paljon ja härdelli pyörii pahimmillaan.
...
Mutta tulipa kokeiltua miten joukon sisään pujahtaminen onnistuu isolta haarniskoidulta mieheltä maahinkaistabardissa, hyvin onnistui sekin kaaoksen ja kehonkielen tehdessä havainnointia vaikeaksi.

onnistui kauniisti myös kirkkaanpunaisessa tapardissa, jesus tavaramerkki punaisen keihään kanssa (kylläkään sillä kertaa lippua ei sentään ollut mukana). kokeilu tuli kun päätimme 3 jesuksen osastolla soluttautua metsäriskin vastapuolen päätymmäiselle lipulle. homma meni aivan kepeänä kävelynä ja jutusteluna... kunnes huomiohupputaistelijamme päätti ettei jaksa kävellä, siinä vaiheessa jo melko lähellä olleen viholliskasan taakse, vaan lähtee rynnäköimään suoraa vihollisen etusektoriin ylämäkeä pitkin.

onneksi tässä vaiheessa olin itse onnistunut saamaan noin 2 metriä etumatkaa kahteen toveriini. etumatkan seurauksena näin silmäkulmassani stalkmodeen siirtyvän oman, kuulin erinäistä huutoa "vihollisia varo" ja näin kaverin pötkäisevän keihäällä puolessa välissä rinnettä olevaa vihollista poskelle. 1/4 sekunnin "oh shi." ajatuksen jälkeen totesin itsekseni päättäväisesti "ei ne minua tajua jollen anna niille syytä siihen" ja jatkoin rauhallista etenemistä poispäin, kahdesta täysin samanlaisissa tabardeissa olleista, huomatuista tovereistani...
ja tosiaankin sillä seurauksella etten tullut huomatuksi, ennenkuin olin jo läheltä ohikävellyttä taistelijaa tökkäissyt keihäälläni selkään ja vastannut hänen kysymykseensä "että kyllähän tässä vihollisia ollaan".

voi sitä persravin määrää siinä vaiheessa, kun sai lähteä vihollisen kukkulan takaa juoksemaan pakoon n. 5-7 perään(ja edelle)lähtijältä kohti omia.

[Terba]

Kunniattomat siat. Hakkaan kaikki tuollaiset soluttautujat ensi vuoden sohussa kahden käden miekalla kilon paloiksi.

[TTilus]

kulmakarva auki voitonjuhlissa

Mulla tosiaan oli kypärä päässä kun tulit halimaan.

[Automaattinen]

Ja muistan voiton ikuisesti juurikin siitä syystä!

[JonTzu]

Kunniattomat siat. Hakkaan kaikki tuollaiset soluttautujat ensi vuoden sohussa kahden käden miekalla kilon paloiksi.

Höh, yritin kyllä metsässä haastaa teidänkin väkeänne kaksintaisteluihin kahdenkädenmiekoin mutta silloin ei kelvannut!

[Tuomir]

Kipittäminen kahden vihollisen perään, molemmille nopea niskatorppaus hilparilla ja eeppinen legolas-kääntösvingilyönti takaa juosseeseen kolmanteen viholliseen joka luuli etten huomannut kun se kipitti perään.

Kuului vaan notta "no perkele".

Olisikohan toinen noista ollut minä? No, jokatapauksessa eeppisin tilanteeni oli kun ulfnarilainen hyppäsi (oliko nyt kenttäriskissä) ojan yli samalla lyöden. No, torjuin iskun kilvellä ja löinkaula-hartia alueelle. Se oli muuten 1/2 kaikista tapoistani...

[Serea]

Sunnuntaina vain kaksi nuolistani ei löytänyt kohdetta itselleen. Kaikki muut osuivat!

[Peltokorppi]

Selvisin ekaan kertaan pariin vuoteen sohussa ja se oli siinä meiä läpimurto skenaariossa. Samassa skenussa tappojaki tuli reilut parikymmentä.

[Misumasu]

Ulfnarien kunniakkaan pomon päänahka sovitussa kaksintaistelussa viimeisessä skenaariossa, hilparilla hänen kilpi&miekkaansa vastaan.

Kaikenkaikkiaan 9 voitettua 1on1 matsia kyseisen skenaarion aikana. Muut eivät tainneet uskaltaa tulla lähelle kaveria, joka heiluu hilparin kanssa 6päck maalattuna paljaaseen rintaan, Ruton tabardi vyölle kiedottuna ja Haisuli bokserit jalassa. Vahvistamattoman tiedon mukaan (eli Haiden kertoi ) jotkut SOSsilaiset olisivat kehuneet hilparitaitojani kyseisen skenaarion jälkeen.
Hieman huvittava tilanne, kun piti voitonjuhlia varten ottaa saloneijulta Maahinkaistabardi takaisin päälle, kun omani olin jättänyt leiriin.

Lisäksi tuli vikiteltyä kahta Seleeniä 400-respaskenussa siinä tiellä, kun he jousillaan tähtäilivät n. 10m päästä pusikosta tien vierestä. Oma rivi oli jo 20m päässä ja vihollisen linja läheni samanlaisen etäisyyden päässä.
Ensi Sohussa Selenet voivat tulla sitten meidän voittajien kanssa samaan leiriin nukkumaan, eikös jookos?

[Joensuu]

Ensi Sohussa Selenet voivat tulla sitten meidän voittajien kanssa samaan leiriin nukkumaan, eikös jookos?

Ottakaa pois. Ja varo vaan, et tiedä mitä pyydät. ;D