Mottoja valkoisen ruusun toimintaan

[Kantti]

Hei!

Ajattelin, että voisimme koota tähän itsellemme pelikirjaksi kokoelman lyhyitä ja yksinkertaisia mottoja, joita on syytä pitää mielessä ja joita noudattamalla hyvä tulee. Formaattina olkoon lyhyt ja ytimekäs motto sekä erikseen alle tarvittaessa selitys. Itse aloitan seuraavilla:

Noudatetaan aina jotakin suunnittelmaa

Joka kerta, kun teemme yhdessä jotain tarkoituksenmukaista, olemme vahvoilla. Suunnitelma voi olla hyvinkin yksinkertainen, kunhan kaikki toteuttavat sitä skenaarion alkutöräyksestä asti.

Koukkaus tehdään max. 3 metrin etäisyydellä

Sotahuudoissa koukkaus on liian usein assosioitunut kymmenien metrien päästä tehtävään kiertoon, jonka aikana pidättelevä ryhmä on päässyt hengestään ja kohde varautunut koukkaukseen. Todellisuudessa koukkaus tarkoittaa vain nopeaa siirtymistä vastustajan kylkeen. Mitä lähempänä vastustajaa sen saa tehtyä, sitä enemmän häiritsee jo liikkuessaan.

Skirmish ei tarkoita taistelun välttelyä

Skirmish ei tarkoita ympäriinsä juoksentelua kontaktia välttäen. Se tarkoittaa nopeasti kontaktiin siirtymistä sinne, missä se on itselle edullisinta. Siis taistelua omilla ehdoilla siellä missä se sattuu vastustajaa eniten.

[Misumasu]

kompkomp

[Haiden]

Parempi bäckstäbätty tappo, kuin kuolleena maassa.

[olho]

<-- Jousi. En varmasti kolmen metrin päässä hyppelehdi. Mutta joo, muuten kannatan.

[JonTzu]

*Se joka tekee yksinkertaista ja tilanteeseen sopivaa suunnitelmaa voittaa.

Ajattelemalla se voitto rökälevuonna 2006 tuli, ei millään taito- tai varusteylivoimalla.

*Paikallinen ylivoima = ihanaa.

Molempiin liittyy että muut porukatkin ovat vahvempia kuin koskaan. Ei kannata yhtään lähteä aliarvioimaan vastustajia. Treenaamista ja ajattelua on maassa tekeillä enemmän kuin koskaan. Jos jollain voidaan viedä se on toimiva tiimi ja jyräämisen henki.

[BlueSkie]

-Ollaan aina tekemässä ja tehdään omaa juttua.

Eli otetaan se aloite ja harkinta-aika vastustajalta. Meillä ei köörissä yhtään passiivista jumitusporukkaa ole, joten mennään tekemään vastustajan elämä lyhyemmäksi ennen kuin ne saa kerättyä ajatuksensa ja rohkeutensa meidän nitistämiseksi.

Yksilötasolla tarkoittaa, että kukaan ei seiso tumput suorina odottamassa juuri nenän eteen osuvaa unelmapaikkaa vaan hakee paikkaa tehdä tuhoa ja/tai suojata tuhoa tekevää kaveria.

Huom. EI siis meinaa pää kolmantena jalkana vihollisen syliin juoksemista.


-Jos et muuta pysty tekemään niin näytä vaaralliselta.

Karjukaa, tökkikää ja ylipäätään pitäkää vastustaja puolustuskannalla. Paikallaan hiljaa kököttämällä kutsuu kaikkia lähialueen vihollisia hyökymään syliin, aggressiivisen tekijän kimppuun meneminen vaatii jo taitoa sekä uskallusta.

[olho]

-Jos et muuta pysty tekemään niin näytä vaaralliselta.

Karjukaa, tökkikää ja ylipäätään pitäkää vastustaja puolustuskannalla. Paikallaan hiljaa kököttämällä kutsuu kaikkia lähialueen vihollisia hyökymään syliin, aggressiivisen tekijän kimppuun meneminen vaatii jo taitoa sekä uskallusta.

Sittenpä ei mun kannatakaan ampua kertaakaan. Niin kauan kun en ammu, niin ne eivät tiedä etten kykene osua mihinkään!

[MrBigMr]

Öö, eikö Lancasterit ole punaisen ruusun ihmisiä, vai onko historia kirjoitettu uusiksi?

[Kantti]

Öö, eikö Lancasterit ole punaisen ruusun ihmisiä, vai onko historia kirjoitettu uusiksi?

Ei peeveli. Olet ihan oikeassa.

[Conan]

Näinpä, pistin viikkotiedotteeseen kuittia.

[horsesarse-]

1) Ei jäädä jäätämään vaan käydään päälle ja hyödynnetään hyvät paikat ilman empimistä

2) Yhteistyö. Sekä ryhmän sisällä (taistelupari ja pienryhmätoiminta) kuin ryhmien välillä.

Varsinkin ryhmien välinen toiminta on monessa Sotahuudossa tökkinyt. Esimerkiksi oltaisiin päästy isolla porukalla vihollisen kylkeen tai selkään, mutta eri ryhmään ja samaan armeijaan kuuluva porukka ei ole tullut mukaan hyökkäykseen kehoituksista huolimatta, vaan jäänyt arpomaan niin kauan, että hyvä paikka on jo mennyt.

Itse ainakin tulen painottamaan Kuolan pienryhmille sitä, että kun hyvä paikka aukenee ja pitää hyökätä, niin silloin ei jäädä arpomaan. Jos paikan on huomannut kuka tahansa Maahinkainen, Ruttolainen tai Traumalainen, niin hyökätään heidän mukana. Eli tuetaan saman armeijan ryhmiä samalla tavalla kun autettaisiin oman ryhmän jäseniä.

[JP666]

Itse ainakin tulen painottamaan Kuolan pienryhmille sitä, että kun hyvä paikka aukenee ja pitää hyökätä, niin silloin ei jäädä arpomaan. Jos paikan on huomannut kuka tahansa Maahinkainen, Ruttolainen tai Traumalainen, niin hyökätään heidän mukana. Eli tuetaan saman armeijan ryhmiä samalla tavalla kun autettaisiin oman ryhmän jäseniä.

helkkarin isot bropsit tosta..... juuri näin jos toi saadaan toimimaan niin olemme todella vahvoilla

[horsesarse-]

Tuli taas yöllä mieleen yksi lisää

3) Jos huomaa olevansa yksin, ei tiedä mitä tehdä, missä kokoontua ja hieman jo pelottaa, niin silloin etsitään aina a) oma lippu b) saman armeijan ryhmän lippu c) ja lopulta armeijan lippu, jonka luokse mennään.

Näin saadaan yksin häröilevät yksilöt ja porukat koottua taisteluiden välillä samaan paikkaan ja organisoitua toimintaa paremmin. Lipuille tulee ihan oikeaa käyttöä, kun kaikki tietää että ne on kokoontumispaikkoja ja ryhmät pysyvät isoina ja tehokkaina, eikä meitä tapeta yksi kerrallaan.

[olho]

Mistä tulikin mieleen... Kuka kantaa sen lipun?

[atoivola]

Noudatetaan aina jotakin suunnittelmaa

Tähän liittyen:

Tiedotus

Tästä on puheltu jo pari vuotta: välttääksemme tilanteen, jossa johtoporras keskustelee hartaasti asiasta tai sen vierestä, ja skenaarion alkaessa joku juoksee pääporukan luo ja huutaa "mennään tonne", toimikaamme esim. seuraavasti:

1. Skenaarionkuvaukseen menee joka ryhmästä 1-3 kuuntelijaa.
2.a) Kuvauksen jälkeen (heti, ei strategioinnin jälkeen) vähintään yksi kuuntelija palaa oman ryhmänsä luo ja kertoo skenaarion tavoitteet, rajat, mahdolliset erikoistavoitteet jne.
2.b) "Johtoryhmä" päättää koko liittouman strategian skenaariossa. Tässä palaverissa on oltava kustakin armeijasta edustaja. Jos jokaisesta ryhmästä, useimpien on paras keskittyä kuuntelemiseen . Luottaisin Maahinkaisen ja Kuolan kokeneisiin strategeihin kokonaisuuden visioinnissa; pienemmät ryhmät vahvuuksineen on tärkeätä saada mukaan sitten yksityiskohtia pohdittaessa. Tämän voinee tehdä armeijatasolla...
3. Strategia kerrotaan joukoille mahd. pian ja mahd. yksinkertaisessa muodossa, esim. "Wales pidättelee vasemmalla, Lancaster hyökkää keskellä ja oikealla" tai 2006-tyylisesti "mennään metsään piiloon ja merkistä hyökätään tielle, noi toiset hämää".

Olemme tehokkaampia, kun jokainen tietää tavoitteen ja ylimalkaisen suunnitelman. Kuten edellä on mainittu, turhan monimutkaista ei kannata tehdäkään...

Johtamisesta on ollut erilaisia malleja kiertävästä ylipäällikkyydestä yhden ryhmän ylivaltaan. Tästä voisi ehkä keskustella jossain toisessa ketjussa (tarvittaessa)?

[Qoshovius]

Nyt tuli kyllä atoivolalta todella hyviä pointteja, ei voi kuin kompata.

[Kantti]

Tuli taas yöllä mieleen yksi lisää

3) Jos huomaa olevansa yksin, ei tiedä mitä tehdä, missä kokoontua ja hieman jo pelottaa, niin silloin etsitään aina a) oma lippu b) saman armeijan ryhmän lippu c) ja lopulta armeijan lippu, jonka luokse mennään.

Näin saadaan yksin häröilevät yksilöt ja porukat koottua taisteluiden välillä samaan paikkaan ja organisoitua toimintaa paremmin. Lipuille tulee ihan oikeaa käyttöä, kun kaikki tietää että ne on kokoontumispaikkoja ja ryhmät pysyvät isoina ja tehokkaina, eikä meitä tapeta yksi kerrallaan.

Tähän liittyen Olhon huomio oli hyvä. Jotta tämä toimii (ja muutenkin), ei tänä vuonna voida tehdä armeijamme ryhmien toimesta perinteistä sotahuutostrategiaa, jossa lipunkantajaksi valitaan heikoin lenkki. Jotta lippu pysyy siellä, missä sen on hyvä olla, eli toiminnan polttopisteessä oman ryhmän keskellä kokoontumispaikkana, täytyy kantajalla olla hyvät hermot ja vielä parempi pelisilmä.

[Gnomus]

Yksi tärkeä motto puuttuu.

Kunnioita liittolaista. Pitää muistaa, että useimmissa skenaarioissa meillä on kaksi muuta liittoumaa mukana. Oman ryhmän sisällä voikin toimia ajatus, että Rutto hoitelee Rämän siksi aikaa kun muut tekee työn. Mutta voi olla aika vaikea perustella miksi vaikkapa Leskentekijöiden pitäisi kerta toisensa jälkeen ottaa se Rämän, Entalian ja SOS:n rynnäkkö vastaan, kun oman puolen "raskaammat" pitää verijuhlaa sivustassa.

Kuka ikinä laitetaankaan paskaan paikkaan, niin heille pitää muistuttaa, että siinä pitää vain pysyä elossa, ei kuolla urheasti. Ja mielellään myös osoittaa, että koko puolen voiton ja heidänkin ryhmänsä selviytymisen kannalta on parempi, että kestävät hetken siinä kovassa paineessa. Aiempina vuosina on tiettyjä ryhmiä aina syötetty typerästi susille, ja se ei tee yhteishengelle hyvää.

[Peltokorppi]

Ei yhteishenkelle eikä myöskään menestykselle. Suunnitelma keskusteluista on helposti voinut saada väärää kuvaa liittolaisten kättöön. Lisäksi pitää ottaa huomioon että liittolaisilla on myös varmasti omat suunnitelmat ja ideat.

[Kantti]

Niinpä omien suunnitelmiemme on oltava niin hyviä ja hyvin argumentoituja/esitettyjä, että liittolaisemme nielaisevat ne ja suostuvat pelaamaan ehdoillamme. Tosiasia kuitenkin on, että meillä on Traumaa lukuunottamatta koko Boffausskenen kolme kokeneinta ryhmää (eniten tapahtumia takana) mukana.

Joskus ongelmana on ollut, ettei meitä ole kuunneltu/uskottu ja huonostihan silloin on yleensä käynyt.

Mutta ehdottomasti tosiaan niin, että kunnioitetaan liittolaisia.

[JonTzu]

Yhtenä taktisena pikkujippona:

Kun ollaan ahtaissa paikoissa ja joudutaan vääntämään naama irvessä ja veri silmillä niin ettei päästä liikkumaan tappioita tulee ja keihäät (sekä vähäisemmässä määrin polet/2k-miekat/jouset) tekevät tuhon. Kun keihäsmiehiä alkaa tippua siirretään ne keihäät seuraavalle jätkälle jotta tuhontekokyky ei tippuisi.

2006 hävittiin nurkkaskenaario sillä että keihäät loppuivat. Viime vuonna linnassa se porukka joka sai enemmän sioja aseita alueelle voitti hitaat taistelut. Ei tehdä samaa virhettä uudestaan, pidetään ne keihäät tikkaamassa!

Ja joo, täysin samaa mieltä että liittolaisia täytyy kunnioittaa kanssasotureina, ei vain tapatettavana kaurana. Ihan jo menestyksen kannaltakin on parempi jos porukka tappelee 6min perääntyvää taistelua ylivoimaa vastaan maastossa ja me iskemme selkään kuin että se taistelee toivotta 3min ja rippeet pakenevat.

[JP666]

eiköhän me myös vastustajiamme kunnioiteta, en nimittäin tunne sieltä ketään paskaa tyyppiä henkilönä.

[Haiden]

Ideoita sotahuudoiksi joilla voimme murtaa vastustajan moraalin?

[Automaattinen]

LANCASTA! YLI VAAN!

[horsesarse-]

Meinasin jo ehdottaa aiemmin Maahinkaisten lanseeraamaa "yli vaan!" huutoa. Toimii hemmetin hyvin myös taistelun tiimellyksessä, kun pitäisi saada ihmiset lopettamaan jäätäminen ja tekemään tehokas rynnäkkö.