Aarteenetsintä

21.-23.8.2009 Hauholla (http://fantasybattle.ryhmarama.fi)
Avatar
Styxe
Paroni
Viestit: 183
Liittynyt: Sunnuntai, 09.09.2007 22:17
Paikkakunta: Kerava

Aarteenetsintä

Viesti Kirjoittaja Styxe » Perjantai, 28.08.2009 14:51

niin, olisin hyvin kiinnostunut kuulemaan muiden seikkailijoiden kokemuksista. ja varmaan nekin, jotka eivät ottaneet osaa aarteenetsintään, voisivat olla kiinnostuneita kuulemaan, millaisesta seikkailusta oli kyse. aloitan itse omalla selonteolla.

*************************************************************
ryhmään kuuluivat:
yksi camorralainen merirosvo
neljä norretialaista barbaaria

käytiin jututtamassa takan edessä istuvaa vanhaa herraa, joka pyysi meitä etsimään poikansa Alpertin, joka oli lähtenyt sotaan. saatiin vihjeeksi suunnata Hirven polulle, joka alkoi paikasta linnalta etelään, jossa paloi tuli. mies varoitti vielä, että paikka oli Dracunovin mailla, ja että siellä voisi olla vaarallista. mukaan saatiin lyhty.

polun alku löytyi helposti. sitä seuraamalla löytyi pieni, valaistu paikka keskeltä pöheikköä. siellä oli irtirepäisty käsi, jossa oli paperirulla. paperissa kerrottiin, että aarteen luo johtava kartta oli kirjeen kirjoittajalla, Benedictillä. vähän matkan päässä metsässä näkyi valoa, joten jatkettiin siihen suuntaan.

löytyi lyhty, ja sen valosta kartta. siinä kerrottiin aarteen sijainti. koettiin todellisia kauhunhetkiä kun karttaa tarkastellessamme alkoi sysipimeästä metsästä kuulua oksien katkeilua. rynnättiin sitten ihan paniikissa suorinta tietä pöheikön läpi takaisin tielle, ja kun käännyin katsomaan, että seurattiinko meitä, niin lensi vielä nuoli ihan siihen, missä oltiin seisty. yksi ryhmäläinen jäi yksin pimeään, ja kun huudeltiin, ei kuulunut mitään vastausta. kaveri sanoi, ettei ollut kuullut huutoja. yksi urheista barbaaritovereista sitten meni lyhdyn kanssa etsimään jälkeenjäänyttä.

kun ryhmä oli koossa, lähdettiin etsimään itse aarretta. kartta oli jäänyt metsään, mutta reitti oli sen verta helppo, että ehdittiin painaa se mieleen. lähdettiin etenemään tietä pitkin, ja erotettiin kaukana pimeässä soihdun kanssa hortoileva Oraakkeli. tai oikeastaan näkyi vaan joku valkoinen hahmo häälymässä tulen kajossa. meitä oli varoitettu epäkuolleista, ja oli siinä vaiheessa jo aika säikähtänyt olo, niin päätettiin varmemmaksi vakuudeksi pistäytyä leiriin hakemaan aseet. takaisin tullessa Oraakkeli oli jo meitä vastassa, ja osoitti pimeyteen, aarteen suuntaan.

kun lähdettiin kävelemään sinne päin, Oraakkeli laahusti perässä. se oli melkoisen hermostuttavaa, kun hiljainen, tyhjyyteen tuijottava tyyppi seurailee soihdun kanssa perässä täydessä pimeydessä. löydettiin taas valaistuna paikka, josta lähti oja johon aarre oli kartan mukaan kätketty. seurattiin ojaa vähän matkaa, ja löydettiin maasta jotain mystisesti hohtavia juttuja ja kirstu. meillä oli sellainen olo, ettei huvittanut jäädä seisoskelemaan sinne ojaan odottamaan, että joku hyökkää taas kimppuun, joten palattiin ensin tielle, ja katsottiin sitten, että mitä oltiin löydetty. kirstussa oli lisää niitä loistavia juttuja.

vähän aikaa mietittiin, että reagoisiko Oraakkeli jotenkin meidän löytöön, mutta kun heiluteltiin yhtä loistavaa kapistusta sen kasvojen edessä, niin mitään ei tapahtunut. lähdettiin sitten takaisin linnalle päin kysymään vanhalta mieheltä, mitä se osaisi kertoa aarteesta. kun käveltiin Oraakkelin ohi, niin mokoma puhalsi soihdun sammuksiin, ja kaverini, joka pelkää kuollakseen zombeja, lähti viivana juoksemaan karkuun valittaen, että näkee tästä painajaisia seuraavan viikon.

linnan portilla meitä tuli vastaan nainen, joka kysyi, oltiinko me niitä sankareita, jotka oli etsimässä aarretta. myönnettiin olevamme, ja nainen pyysi saada nähdä aarteen. esiteltiin sitten löytömme, ja nainen otti kirstun meiltä sanoen, että kerrottaisiin vanhalle miehelle, että vihreäviittainen nainen sai mitä halusi. meillä heräsi epäilys, ja aseella uhaten alettiin udella vähän tarkemmin, että kuka tämä nainen oikein oli. nainen vastasi olevansa miehen tytär, mutta ei osannut sanoa Alpertista muuta kuin että tämä oli lähtenyt sotaan. nainen antoi meille vielä yhden mystisesti hohtavan puikon kirstusta, ja meni sitten tiehensä.

jatkettiin matkaa linnalle, ja tavattiin vanha mies nuoremman naisen seurassa ovella meitä odottelemassa. todettiin sitten, että Alperttia ei ollut löytynyt, mutta joku epämääräinen hohtava juttu kylläkin. kävi ilmi, ettei vihreäviittainen nainen ollut vanhan miehen tytär, vaan sisarentytär. eikä vanha mies osannut yhtään sanoa, mitä sukulaistyttö puuhaili. hohtava juttu paljastui joksikin magiasotien aikaiseksi kapistukseksi. siinä oli energiaa, jota käytettiin ilmeisesti henkiolentojen aktivointiin. rupateltiin siinä sitten vielä jotain hengistä, ja joistain kaivoksista, ja ihmeteltiin tilannetta yleisesti. yritettiin vielä löytää vihreäviittaista naista, muttei saatu tilaisuutta puristaa mitään lisätietoja.

surullista kyllä hukattiin seuraavana päivänä aarre jonnekin linnan pihalle, Suuren Hengen pöntön läheisyyteen.

*************************************************************

jos unohdin tästä jotain olennaista, niin lievästi haisevat toverini täydentäkööt kertomusta.

moni seikka jäi vaivaamaan ja valvottamaan. toivoisin, että seuraava aarteenetsintä joko antaa lisävalaistusta, tai sitten sekoittaa pakkaa vielä entisestään. mutta siis liittyisi kuitenkin tähän ensimmäiseen. sillä tavalla ei tule houkutusta jättää väliin joku kerta, koska silloin jää jotain selviämättä, ja se vainoaa sankaria KOKO LOPPU ELÄMÄN!

ja nyt annan areenan toisille aarteenetsijäsankareille. kertokaa omat versionne ja miten teillä meni.

EDIT. kappalejako lisätty. meinasin käyttää sitä jo alunperinkin, mutta laiskotti. toivottavasti se on nyt selvempi.
Viimeksi muokannut Styxe, Perjantai, 28.08.2009 15:58. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
2007 Auerbach-Galenit
2008-2013 Tuonen Korpit
2014 PeikonRiski
2015 Imperiumilla lainassa
2016-2017 RiskiRetkeläiset
2018 Valdyrilla lainassa
Avatar
Jesua Sukaton
Herttua
Viestit: 898
Liittynyt: Perjantai, 24.03.2006 12:37
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jesua Sukaton » Perjantai, 28.08.2009 15:43

Olen kiinnostunut tietämään mitä tässä oikein tapahtui joten: Kappalejako pliis?
Jos Steel Panthers kiinnostaa eikä häviäminen pelotan niin laita viestiä.
t: ex Corona Muraliksen keihäsmies
Avatar
Solitaire
Kersantti
Viestit: 58
Liittynyt: Tiistai, 02.05.2006 19:43
Paikkakunta: Jyväskylä, metsä.

Viesti Kirjoittaja Solitaire » Tiistai, 01.09.2009 18:15

Tuollainen oli siis ensimmäisen seikkailijaporukan matka. Se porukka jonka mukana minä menin jäi ihmettelemään asoita pidemmäksi aikaa:

Aluksi haluaisin pyytää anteeksi muilta urheilta seikkailijoilta, etten kysynyt heidän nimiään tai armeijoitaan. Itse ajattelin ettei armeijoilla ole päivän taisteluiden tauottua niinkään väliä. Jokatapauksessa tunnistin seurueestamme kaksi muuta henkilöä haltioiksi(Delithreldor ja joku?), koska itsekkin taistelin heidän joukossaan(omat korvat olivat saunan takia kadonneet aikaisemmin illalla).
Näiden lisäksi tiedän että [Scout] oli myös joukosssamme, koska hän otti kännykällään kuvan kartasta joka löytyy myös hänen laittaman linkin takaa. Muista minulla on vain hämäriä muistikuvia :(


Linnan sisällä takan luona nuokkuva hämäräperäinen huppumies kertoi pojastaan Albertista joka oli kadonnut/lähtenyt sotaan.
Poika tai vihjeitä hänen kohtalostaan piti yrittää löytää ja ohjeeksi annettiin linnalta pois johtava tie(Hirven polku).
Lähdettiin sitten linnalta menemään tietä pitkin mukaan saatu lyhty ainoana valona.

Minä huomasin metsässä jotain loistetta ja menin pusikon läpi toisen lyhdyn ja kartan luokse.
Ihmettelin siinä karttaa jonkin aikaa ja totesin että parempi hakea muutkin katsomaan sitä.
Seurasin harvemmasta rytiköstä kuuluvia ääniä ja valoa ja löysin muun porukan kerääntyneenä irtonaisen käden luokse.
Käden luona oli myös viesti jossa kerrottiin kartasta, joten kerroin löytäneeni kartan ja lähdin johtamaan porukkaan kartan luokse.
Kartan luona ihmeteltiin aikamme kartan "oja" merkintää ja eräs meistä totesi tietävänsä kyseisen paikan ja voisi johtaa meidät sinne.
Ryteiköstä alkoi kuitenkin kuulua ääniä ja meidän keskelle lensi varsijousen vasama. Samassa huomasimme ettei kukaan meistä ollut aseistautunut,
joten minä koppasin äkkiä vasaman improvosoiduksi aseeksi.
Päätettiin porukalla palata linnalle hieman aseistautumaan ja ryteiköstä päästyämme viskasin vasaman pois,
koska on epätodennäköistä joutua hyökkäyksen kohteeksi keskellä tietä huutomatkan päässä linnasta.
Linnalla törmäsimme vittaan pukeutuneeseen naiseen, joka kyseli mitä oltiin metsästä löydetty.
Kerroimme vasamasta jolla meitä oli ammttu ja kartasta jonka olimme löytäneet, mutta emme saaneet vastineeksi mitään hyödyllistä tietoa.
Sillä ettei meillä ollut mainitsemaamme karttaaa mukana näytettäväksi saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa.

Haettuamme linnalta miekat matkaan menimme hakemaan kartan sieltä mihin olimme sen jättäneet.
Lyhty jonka luona tiesimme kartan olevan sammui kun olimme melkein siinä kohdassa tietä josta olin alunperin sen luokse mennyt.
Minä ja se kolmas haltia (jonka nimeä en vieläkään muista) menimme hakemaan kartan muiden jäädessä tielle vahtimaan selustaamme.
Metsästä kuului entistä enemmän ääniä, mutta mikä ikinä äänet aiheuttikin, ei tullut estämään meitä.
Saatuamme kartan kävelimme rivakkaa vauhtia suorinta tietä kartassa mainitulle ojalle.
Matkan varrella kohtasimme tiellä jotain valkoista joka käveli kohti, mikä sai jokaisen vetämään tasteluasennon.
Valkoinen kulkija osottautui Oraakkeliksi joka hortoili ilmeisen päämäärättömästi tiellä...

Päämäärättömästi taisi olla liioittelua, koska ohitettuamme oraakkeli hän lähti kävelemään samaan suuntaan meidän kanssamme.
Jaoimme pienen porukkamme: kolme meistä jäi kävelemään oraakkelin rinnalla ja minä ja kaksi muuta menimme lyhdyn kanssa edelle tutkimaan ojaa.
Ojasta löysimme pienen kirstun jossa oli jotain hohtavaa.
Lopputkin pienestä seurueestamme saapuivat ihmettelemään kirstua ja sen sisältöä, koska oraakkeli ei ollut tullut ojan puolelle vaan jäi seisomaan tielle.
Minä jatkoin itsekseni matkaa pidemmälle ojaan, mutta aika pian jouduin myöntämään itselleni ettei pelkkä tähtien valo riitä kovin pitkälle.
Näin (ehkä) omasta mieleistäni jotain lyhdyn hohteen tapaista metsän reunasta, mutta en voinut mennä tutkimaan tarkemmin koska olisin tarvinnut valoa mukaani.
Palasin muiden luokse ehdottaakseni uutta suuntaa ja löysin heidät kerääntyneenä oraakkelin luokse kirstun kanssa. Oraakkeli ilmeisesti reagoi jotenkin kirstuun..?
Lisäksi sain taas sättimistä seurueen kolmannen haltian pelottelusta hiljaisella kävelytyylilläni :?

Lopulta sain muut mukaan tutkimaan ojaa hieman pidemmälle, mutta mitään ei tietenkään enää löytyny.
Palasimme ojan suulle miettimään mitä seuraavaa ja minä katoilin taas omille teilleni(tutkimaan ojaa vielä hieman pidemmältä).
Lyhdynkantajamme tuli hakemaan minut takaisin ja ilmeisesti osui ojassa hämärään huppumieheen.
Kuulin keskustelun ääniä ja palasin kuuntelemaan mitä tällä huppumiehellä oli sanottavaa.
Hän sanoi kirstusta löytämiämme hohtavia juttuja "rannekeiksi" ja niiden tarkoitusta kysyessämme sanoi niiden "näyttävän tietä".
Enempää emme hänestä irti saaneet joten päätimme palata muiden luokse ja kysyä heidät mukaan perusteellisempaa kuulustelua varten.
Huppumies ikävä kyllä ehti kadota yön pimeyteen.

Ihmeteltiin siinä vielä hetken pari, jossain vaiheessa kokeiltiin jopa jos "rannekkeiden" valo paljastaisi salattuja merkintöjä kartasta.
Kävin vielä uudestaan tutkimassa jos mitenkään pääsisin kohti valoa jonka olin (ainakin luulin) havainneeni, mutta ryteikkö oli liian tiivistä kuljettavaksi.
Lopulta linnala tapaamamme nainen tuli kertomaan meille ettei metsässä ole turvallista ja meidän tulisi palata linnalle.
Palasimme siis linnalle kirstu mukanamme ja jätimme oraakkelin metsään oman onnensa nojaan.

Linnalla saimme kuulla vanhan miehen haetuttaneen meidät takaisin, koska oli kuullut alueella liikkuneesta susilaumasta.
Kysyimme mitä mies tiesi hohtavasta jutusta jota kirstussa oli, mutta ainut varma tieto oli "se on jollain tavalla tärkeää".
Samasta syystä hän antoi jokaisen meistä ottaa yhden tälläisen "rannekkeen" itselleen.
Pahoitellessamme ettei Albertia löytynyt saimme tietää ettei mies uskonut pojan metsästä tänä iltana löytyvänkään.
Sen sijaan hänet saattaisi löytää seuraavana päivänä erään arkun luota linnan toisella puolella olevasta metsästä..?


Tämän jälkeen oli viisainta mennä nukkumaan seuraavan päivän seikkailuita odotellen(ja tuhat ylimäääistä kysymystä päässä pyörien).
Jos jotain oleellista unohtui, niin muut mukana olleet voivat korjailla.
Pyydämpä vielä uudestaa anteeksi siltä joukkomme haltialta, joka säikkyi jatkuvia katoamisiani/ilmestymisiäni.
Tarkoitukseni ei ollut pelotella ketään, vaan tyydyttää oma tutkimisen tarpeeni. Tulevaisuudessa yritän toimia osana ryhmää.
Why does anyone do anything?
-because I'm bored.
Avatar
Aarimoto
Työn Sankari
Viestit: 1323
Liittynyt: Sunnuntai, 24.09.2006 08:20
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Aarimoto » Tiistai, 01.09.2009 19:37

Kiitos teille hienoista seikkailukuvauksista!

Näitä lukiessa tajuaa itsekin sen, kuinka hieno voi ihmisen mielikuvitus olla. Tottakai meillä oli erinäisiä ajatuksia homman luonteesta, mutta te olette omalla panoksellanne upeasti täyttäneet nuo "pelinjohtajien" tyhjät kohdat ja luoneet ihan uusia ulottuvuuksia. Pitäneepä oikein istua alas tätä pohtimaan, ja koittaa täyttää toiveita tulevaisuudessa. Jäipähän meille järkkäreillekin hommaa tulevan varalle.

"se hämäräperäinen huppumies" aka.
Teh Aarimoto
Gonahtanut vanha karhu
Avatar
Styxe
Paroni
Viestit: 183
Liittynyt: Sunnuntai, 09.09.2007 22:17
Paikkakunta: Kerava

Viesti Kirjoittaja Styxe » Torstai, 03.09.2009 23:57

tosin aarre olisi ehkä voinut olla selkeämmin tunnistettavissa. siis että sanottiinhan irtokädessä olleessa viestissä, että kartta johtaa aarteen luo jne, mutta mekään ei aluksi tajuttu, että hohtavat jutut oli se aarre, vaan arveltiin niiden olevan seuraava vihje. jos seuraavalla kerralla vaikka olisi joku käsitys siitä, mitä on tarkoitus löytää, kun ei sitä Alperttia nyt löytynyt... tämä vain rakentavana (toivottavasti) palautteena järjestäjille. jälkeenpäin nolottaa, kun ei tajunnut, että missä vaiheessa aarteenetsintä päättyi...
2007 Auerbach-Galenit
2008-2013 Tuonen Korpit
2014 PeikonRiski
2015 Imperiumilla lainassa
2016-2017 RiskiRetkeläiset
2018 Valdyrilla lainassa
Avatar
Solitaire
Kersantti
Viestit: 58
Liittynyt: Tiistai, 02.05.2006 19:43
Paikkakunta: Jyväskylä, metsä.

Viesti Kirjoittaja Solitaire » Perjantai, 04.09.2009 10:07

Vähän samaa kun Styxe sanoi..
Ongelma minusta ei niinkään ollut aarteen epäselvyys (sehän oli oikein kirstussakin ja kaikkea), mutta koko reissun lyhyys jäi hieman nakertamaan.

Kun me olimme sen aarteen löytäneet suurin kysymys oli että: Oliko se nyt tässä?
Arvaisin kuitenkin että tälläistä suunnitelee paljon kauemmin kun toteuttaa, joten teidän suunnitelupöydällä koko reissu on saattanut näyttää paljonkin pidemmältä.

Toisaalta ensimmäinen kertahan on mahdollisten parannettavien kohtien etsimistä. Ensi kerralla pidempi seikkailu tai selkeämpi loppu, kiitos :)
Why does anyone do anything?
-because I'm bored.
Avatar
Haltia
Kuningas
Viestit: 2733
Liittynyt: Maanantai, 28.05.2007 12:45
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Haltia » Perjantai, 04.09.2009 18:01

Ottakaa huomioon, että muutikin haluavat osallistua seikkailuun. Siksi emme tehneet siitä liian pitkää. Nyt vain 2 joukkoa ehti osallistumaan. Emme ala rakentamaan kahta tarinaa, jotta saatte haahuilla metsässä koko yön...
Selene! Nainen, liity meihin!
http://selenejousineidot.multiply.com/
Avatar
KatkaChee
Kreivi
Viestit: 346
Liittynyt: Torstai, 08.02.2007 04:08
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja KatkaChee » Lauantai, 05.09.2009 01:45

No oisitte pistäny joukot kisaamaan siitä, ketkä saa sen aarteen ja ketkä ei. Yhdellä tarinalla pääsee pitkälle, kun antaa eri joukoille vaikka alkuun eri vihjeet ja eri järjestyksen jossa kulkea reittiä. Kai sitä ny koulusuunnistuksessaki on tehty. ;p
Avatar
Nopsku
Herttua
Viestit: 668
Liittynyt: Maanantai, 30.01.2006 18:05
Paikkakunta: Vantaa, Finland
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Nopsku » Sunnuntai, 06.09.2009 18:01

Emme tietoisesti halunneet tehdä Aarteenmetsästyksestä tuloshakuista suunnistuspeliä vaan puhdasta tunnelmointia. Tämä tulee olemaan todennäköisesti sen tärkein funktio myös seuraavassa FaBassa.

Olen varmaan todennyt tämän aikaisemminkin, mutta sanotaan vielä: Aarteenmetsästäjät, kiitos paljon teidän innostanne ohjelmaa kohtaan! Aarteenmetsästys tosiaan oli ainoastaan lyhyt vapaaehtoinen ponnahduslauta ylimääräiseen tunnelmointiin niille, jotka sitä halusivat (yllätyin itseasiassa siitä että niin monet olivat kiinnostuneet!). Täysin kokeellinen.

Minulla oli itselläni järjestäjänä mielessä lyhyeen pöytäropesessioon verrattavan kokoinen one-shot tunnelmointi. Tärkeintä on tunnelma ja oma fiilis ja toissijaisena oikeiden ratkaisuiden löytäminen ja tuloksellisuus. Aarre on vain kiritin sille, miten sen löytää ja mitä kokee matkalla. Mahdollisuus improvisoida ja eläytyä, jos haluaa.

Siispä Styxe, ei syytä kantaa huolta siitä olisiko metsästys pitänyt lopettaa aiemmin. Halusimme osallistujilta eläytymistä, ja sitä pelaajat totisesti osasivat. Toki tulevaisuudessa ihan pelaajien oman mukavuuden tähden teemme lopetuksen selkeämmäksi ja omaehtoisemmaksi.

Siispä omasta mielestäni, jos pelaajat kokivat edes hetkellisesti jännitystä/pelkoa/uteliaisuutta aarteenmetsästyksen aikana, oli tärkein saavutettu. Seuraavan vuoden Aarteenmetsästystä on jo aloitettu miettimään ja se tulee olemaan huomattavasti paremmin jäsennelty, mahdollisesti pidempi ja aloitettu juoni avautuu lisää ja selkenee. Asiasta tulee tietoa enemmän sitten aikanaan, mutta varmasti enemmän kuin mitä tämänvuotisesta osattiin kertoa.

Kuten Aarimoto tuossa sanaili, jääpähän meillekin hommaa tulevaisuuden varalle! Siispä olette virallisesti olleet laboratoriorottia kokeessamme, ensivuonna voimme alkaa tositoimiin. :D
"Some of us do more than Dream"
Avatar
Styxe
Paroni
Viestit: 183
Liittynyt: Sunnuntai, 09.09.2007 22:17
Paikkakunta: Kerava

Viesti Kirjoittaja Styxe » Maanantai, 07.09.2009 11:56

odotan innolla. tunnelma oli kyllä aivan loistava, mista osakiitos myös kanssaseikkailijoilleni, mutta ennen kaikkea järjestäjille. uskon vakaasti, että aarteenetsinnässä tapahtuu myönteistä kehitystä, olihan tämäkin kokeeksi erittäin hyvä. eikä sen tarvitse koko iltaa kestääkään, pitäähän sitä muuhunkin iltaohjelmaan jäädä aikaa.
2007 Auerbach-Galenit
2008-2013 Tuonen Korpit
2014 PeikonRiski
2015 Imperiumilla lainassa
2016-2017 RiskiRetkeläiset
2018 Valdyrilla lainassa
Viestiketju Lukittu

Palaa sivulle “Fantasy Battle I - Menneisyyden Kaiku”