Päivät vähenevät

21.-23.8.2009 Hauholla (http://fantasybattle.ryhmarama.fi)
Avatar
Azor
Ylläpito
Viestit: 1442
Liittynyt: Keskiviikko, 25.01.2006 03:44
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Päivät vähenevät

Viesti Kirjoittaja Azor » Torstai, 16.07.2009 14:13

Lumenor, Valon Kaupunki, 36 päivää ennen.

Uther Bernheart oli toiminut hovissa vain vähän aikaa, mutta ymmärsi kyllä miten asiat täällä hoidettiin. Lucius oli todellinen voima Lumenorin politiikassa, eikä tämä pelännyt käyttää voimaa saadakseen tahtonsa läpi. Lucius sai Lumenorin hitaaseen byrokratiakoneistoon vauhtia (ohittamalla sen täysin) ja ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin päätöksiä tehtiin nopeasti ja tehokkaasti.

Uther ihaili Luciuksen vahvaa luonnetta ja periksiantamattomuutta, mutta ei ollut varma mitä näki kenraalin silmien palossa.

Lucius oli harkinnut suoraa hyökkäystä Norretiaan estääkseen jatkuvat ryöstöretket Lumenorin rajamaille, mutta oli tullut toisiin aatoksiin ja lykännyt päätöstä. Hän ilmeisesti pyrki neuvotellen ratkaisemaan tilannetta, Uther ajatteli. Ainakin Lucius vietti pitkiä aikoja matkoillaan ottamatta Utheria mukaan. Yleinen sotajoukkojen varustaminen ja värväys oli käynnissä, joten jotain sotatoimia Lucius suunnitteli.

Uther sai pian selville mistä oli kyse: Lucius palasi mukanaan Norretian heimojen suuresti kunnioittama ("ilmeisesti jonkinlainen shaamani", Uther tuumi) Senara. "Örkit olivat tehneet suuren hyökkäyksen ja uhkasivat myös sivistyneitä valtioita. Niitä otuksia ilmeisesti johdetaan keskitetysti, sillä tällaista määrää ei ole koskaan nähty!", Lucius kertoi.

Lucius oli ilmeisen innostunut. Kenraali lupasi puhua myös Camorran palkka-armeijan komentajan kanssa hankkiakseen sotajoukkoja. Lucius oli Utherin mielestä ovela, ja oikeastaan kaikessa suorasukaisuudessaan hyvä diplomaatti, mutta Luciuksen laskelmointi sai kylmät väreet Utherin selkäpiihin.

Tapahtumaketju, joka tulisi muovaamaan maailmaa, ehkä hyvässä, ehkä pahassa, sai alkunsa hyvin oikeamieliseltä kuulostavien puheiden säestyksessä:

"Ihmisten Liitto!" , Lucius julisti hymyillen.


Ensimmäinen skenaario, "Ihmisten Liitto":
  • Lumenor
    Camorra
    Norretia

    vs.

    Örkit
    Epäkuolleet
    Haltiat
(liittolaisuudet tulevat vaihtumaan tapahtuman juonen edetessä)

Lumenorin NPC:t
Kuva
Lucius Aurelius, Atte Iskola
Kuva
Uther Bernheart, Lauri Lehtoruusu
Avatar
Azor
Ylläpito
Viestit: 1442
Liittynyt: Keskiviikko, 25.01.2006 03:44
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Azor » Tiistai, 28.07.2009 13:39

Norretia, Hirven Klaani, 24 päivää ennen

Senara oli palannut Lumenorista omiensa pariin. Uutiset rintamalta eivät nostaneet hänen mielialaansa: örkit olivat raivanneet tieltään Karhun klaanin, eikä mikään toistaiseksi tuntunut pysäyttävän niitä. Heimot olivat aiemmin selvinneet örkkiuhista helposti, sillä örkit, tai Rakit, kuten norretilaiset otuksia kutsuivat, eivät olleet yleensä kovin hyvin johdettuja. Nyt, jokin oli muuttunut, eivätkä otukset tapelleet keskenään.

Senaran diplomaattiset vedot eivät saaneet kannatusta kaikkien heimojen parissa. Heidän mielestään Norretia oli ennenkin selvinnyt ilman muiden apua. Heimot olivat alkaneet järjestäytyä. Örkit pysäytettäisiin ja Henkeä suojeltiin viimeiseen veripisaraan. Senaran mielestä kaikki apu oli tarpeen: oli aivan turhaa heittää itsepäisiä heimosotureita varmaan kuolemaan, jos he saisivat tuhat soturia Lumenorista ja saman verran Camorrasta.

Senaran äiti oli murhattu vain pari viikkoa sitten. Yhteys Suureen Henkeen oli vaarassa. Senara kuului sukulinjaan, jonka vastuulla Hengen turvallisuus viime kädessä oli. He kuulivat Hengen kuiskaukset ja nyt Senara pelkäsi, että jumala saattoi olla vaarassa. Senaran oli lähdettävä Härkälinnaan ja pelastettava mikä pelastettavissa oli.

Norretia, Härkälinna, 24 päivää ennen
Tiedustelijat tarkkailivat aluetta. Siellä oli paljon epämääräisiä hahmoja. Partion magiamittari räksytti: ilmassa oli magian taustasäteilyä, hyvin vähän, mutta mitattavia määriä. "Ilmoita Verlynille", toinen totesi. "Lumenorin partiosta ei ole kuulunut mitään, pelkään pahinta". Haltiatiedustelijat, Camosin valiot, perääntyivät metsään ja avasivat telepatiakanavan kauaksi länteen.

Kuva
Suurshamaani Senara, Hedda Liukkala
Avatar
Azor
Ylläpito
Viestit: 1442
Liittynyt: Keskiviikko, 25.01.2006 03:44
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Azor » Sunnuntai, 02.08.2009 16:39

Camorra, Katujen Kaupunki, 40 päivää ennen
"Käskyjä... käskyjä..."

Camorra, Katujen Kaupunki, 19 päivää ennen
Kaupungilla huhuttiin, että heidän jumalahahmonsa oli kuoleman kielissä. Oraakkeli oli yrittänyt erittäin vaarallisista riittiä: syöksyä suoraan maailman sykkiviin verisuoniin ja nähdä mitä oli tekeillä.

Oraakkelin kaarti tunkeutui lopulta pyhään tilaan ja haki pois tajuttoman, verta korvistaan vuotavan valkean hahmon. Oraakkelin näyt jäivät hänen tietoonsa, ainakin toistaiseksi.

Stratego Alexandros sai vapaat kädet, eikä aikaillut. Hän oli oraakkelin jälkeen vaikutusvaltaisin hahmo Camorran sekavassa politiikassa. Lumenorin Lucius, Alexandroksen ystävä, oli pelannut korttinsa hyvin ja sai ilmaisen sisäänpääsyn Norretiaan. Norretia oli pitkään ollut ongelma: he eivät halunneet Camorran laadukkaita tuotteita eivätkä sivistystä. Liittoutumalla Luciuksen kanssa Alexandros sai takaoven tuottoisaan Norretian kauppaan. Alexandrosta ei oikeastaan kiinnostanut örkit, paitsi ehkä orjina. Hän ei ollut täällä muuttamassa maailmaa tai parantamassa sitä, hän oli tekemässä rahaa.

Kuva
Alexandros, Ilmari Kuikka
Kuva
Camorran Oraakkeli, Jasmin Erikson
Avatar
Azor
Ylläpito
Viestit: 1442
Liittynyt: Keskiviikko, 25.01.2006 03:44
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Azor » Maanantai, 10.08.2009 00:18

Härkälinnan lähialue, 12 päivää ennen
Hyökkäys sujui hyvin: Norretian Suurshamaani oli surmattu. Hänen sukulaisensa metsästetty. Vain kaksi oli enää jäljellä: Senara ja tämän sisko Adela.

Heidän esi-isänsä selvisivät Maailman Palosta. Heidät loi villi magia. Nyt maailma oli suljettu väkisin kuoreensa, pakotettu muottiin, surkeasti ja epätäydellisesti. He vapauttaisivat maailman.

Suu kuuli Mestarin käskyt ja tämä oli tyytyväinen. Norretian noidat tultaisiin tuhoamaan ja Suuri Henki vapauttamaan heidän orjuudestaan. Ihmiset kahlehtivat keinotekoisesti olentoja, olentoja joiden tietämys ja viisaus ylitti heidän omansa monenkertaisesti.

Ajat muuttuivat ja vihdoin oli heidän aikansa tullut. Magiaa vuosi jo täällä. Oli aika iskeä takaisin.

Suu määrisi tiedustelijat tonkimaan nopeammin Härkälinnan aluetta ja etsimään syvemmältä metsistä Adelaa. Hän oli hieman huolissaan, mutta ei kyseenalaistanut Mestarin viisautta: Suu oli saanut tiedon, että ihmisten suuri armeija oli saapunut Etelä-Norretiaan ja paikalliset klaanit olivat liittyneet siihen. Heille tulisi kiire.

Kuva
Suu, Erik Kasurinen

Kuva
Mestari, ???
Avatar
Azor
Ylläpito
Viestit: 1442
Liittynyt: Keskiviikko, 25.01.2006 03:44
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Azor » Tiistai, 11.08.2009 23:20

Jossain lännessä, 10 päivää ennen
Camosin tiedustelu oli jo vuosia toiminut ihmisselviytyjien alueella. Oli selvinnyt, että osa heistä kykeni kanavoimaan magiaa. Tämän ei pitänyt olla mahdollista. Camos oli pitkään ollut aivan ymmällään löydöistään.

Verlynin mielestä tilanne oli melko yksinkertainen: monia Magiasotien jäänteitä käytettiin huolimattomasti, ymmärtämättä lainkaan niiden todellista potentiaalia. Ihmiset, joille oli levinnyt Avain, oli selvintä tappaa. Henkiolennot, joita ihmiset palvovat, ovat äärimmäisen vaarallisia, ja ne pitää tuhota.

Maailman Sydän, seitsemän sinetin takaa, oli alkanut sykkiä enemmän vuoden aikana. Magiaa virtasi liikaa. Lähes tasan millenia Magiasodista. "Jotain hyvin... epämielyttävää.. on tekeillä", Verlyn ajatteli. Viimeiset tuhat vuotta tilanne oli ollut vain huolestuttava. Nyt se näytti hyvin pahalta.

Hänellä oli Kohde, jonka kautta Verlyn pääsisi, toivottavasti, todellisen ongelman jäljille; totuuden jäljille, jotta voisi sen taas vaientaa. Joka tapauksessa Kohde tiesi liikaa. Tarvittiin enää liittolaisia tai edes vihollisia joilla oli sama vihollinen. Verlyn hymyili ja tarkasteli samaansa raporttia Härkälinnasta.

Tulella tulta vastaan: Mikäli laskelmat ovat oikeat, hänellä pitäisi olla riittävä oikeus antaa käskyjä 103. divisioonan rippeille. Ainakin jonkin aikaa.

Kuva
Verlyn, Camosin komentaja, Hrisula-Maria Kastruni
Avatar
Azor
Ylläpito
Viestit: 1442
Liittynyt: Keskiviikko, 25.01.2006 03:44
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Azor » Sunnuntai, 16.08.2009 13:18

Norretia, lähellä Härkälinnaa, 5 päivää ennen
Ihmisten Liiton pääjoukko irtaantui kohtaamaan örkkien armeijan selkärangan. "Senara haluaa saaton jonkinlaiseen pyhään paikkaan. Hän on huolissaan siskostaan. Saatamme hänet sinne pienellä eliittijoukolla ja liitymme sitten päätaisteluun?" Stratego Alexandros kysyi Luciukselta. "Senara on suurshamaani. Haluan hänen luottamuksensa, jolloin samalla saan koko Norretian luottamuksen." Lucius totesi. "Härkälinnaan! Pienellä osastolla".

Pohjois-Norretia, 5 päivää ennen
Dracunov. Magian saastuttama alue. Alue, jonne kukaan täysijärkinen ei mennyt. Pelkän nimen mainitseminen loi väristyksiä hurjimmankin barbaarisoturin selkärankaan. Onneksi sieltä ei ollut tullut myöskään mitään ulos. Ennen kuin nyt.

Epäkuolleiden tiedustelu oli liikkeellä. He kuulivat.. jotain mitä eivät olleet kuulleet tuhanteen vuoteen. Lupauksia, käskyjä, hätäviestin..

Verlyn katsoi kaukoputkella osastoa piilopaikastaan. Ajatus armeijasta, joka on luotu tuhat vuotta sitten ja joka edelleen etsii tarkoitustaan tietoisuuden rajamailla, tuntemattomien voimien eteenpäin ajamana, sai kylmät väreet kulkemaan jopa kovaksi keitetyssä Verlynissä. 103. oli koe, unohdettuja, hylättyjä, toivottomia.. epäonnistuneita?

Hänen oli astuttava joukon eteen. Verlyn rohkaisi itseään: 103. palvelee nyt Camosia.

Kuva
#148 "Ajatar", Anja Suomalainen

Kuva
#150 "Teurastaja", Aaro Sahari
Avatar
Azor
Ylläpito
Viestit: 1442
Liittynyt: Keskiviikko, 25.01.2006 03:44
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Azor » Torstai, 27.08.2009 13:54

Norretia, 4 päivää myöhemmin

" Me herätimme täällä jotain... Kuulen niiden äänen perässämme.. Joukkomme on hajalla.. Astuimme Mestarin ansaan. Hän halusi koko ajan, että joku tuhoaa Hengen ja vapauttaa sen vartioiman vitsauksen. Verlyn puhuu jostain Avaimesta. Mestari haluaa vapauttaa Maailman Sydämen.

Syytän itseäni: minä olin toinen joka tahdollani käskin Hengen sammumaan. En tiennyt, mitä olin tekemässä. Mutta niin kauan kuin minussa pihisee henki ja Lumenorissa palaa liekki, lupaan, taistelemme tätä vitsausta vastaan ja ajamme sen takaisin Helvettiin.

Joka yö miehieni painajaiset heräävät henkiin ja saavat fyysisen muodon. Emme uskalla enää nukkua. Norretian pyhät paikat ovat muuttuneet porteiksi oman mielimme pimeimpiin sopukoihin. Näemme kierouttavaa magian vihreää hehkua joka puolella. En tiedä selviämmekö takaisin Valon Kaupunkiin.

Ja onko siitä enää mitään jäljellä. "


- Uther Bernheart, Lumenorin 3.Armeija



"Mutta tässä maailmassa, harhat voivat muuttua todeksi. Painajaisiksi."
- Komentaja Verlyn


Kuva
Viestiketju Lukittu

Palaa sivulle “Fantasy Battle I - Menneisyyden Kaiku”