Kehu, hehkuta, lesoa (kohtuudella)

Yleistä keskustelua liittyen Sotahuutoon.
Taalapörriäinen
Kapteeni
Viestit: 127
Liittynyt: Keskiviikko, 22.03.2006 19:15
Paikkakunta: Polvijärvi

Viesti Kirjoittaja Taalapörriäinen » Keskiviikko, 19.07.2006 18:58

Kukkulasknaariossa oltiin muistaakseni vastakkain... Mutta siinä oli myös kuolalaisia teitä vastassa joten se siitä ryhmä ryhmää vastaan taistelusta...:)
Jos vanhempasi eivät pystyneet saamaan lapsia, on hyvin todennäköistä, ettet sinäkään saa.
Avatar
BlueSkie
Herttua
Viestit: 862
Liittynyt: Tiistai, 31.01.2006 19:25
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja BlueSkie » Keskiviikko, 19.07.2006 20:06

Siis kukkulallahan kävi niin, että Mantu ja Kuola hyökkäsivät molemmat Entalian kimppuun hieman eri suunnista. Kuola tuli edestä päin ja Mantu hieman sivulta.
"Pointy thing in squishy bits makes splodgy mess."
Gnomus
Sotahuuto '11 -järjestäjä
Viestit: 1427
Liittynyt: Perjantai, 10.02.2006 14:13
Paikkakunta: Lahti

Viesti Kirjoittaja Gnomus » Keskiviikko, 19.07.2006 20:38

Julmaa! sanon minä ;)
Avatar
Archibald
Marsalkka
Viestit: 2182
Liittynyt: Torstai, 30.03.2006 19:56
Paikkakunta: Stockholm

Viesti Kirjoittaja Archibald » Perjantai, 21.07.2006 08:52

Meinasin muuten siinä hyppää alas keskelle Kuolan rykmentiiä berserkkaamaan mutta sain todella epäonnekkaasti (Morgozin?) keihäästä. Jäin siihen vähäksi aikaa miettimään kun vitutus oli suurehko ja sitten se tyyppi vielä katsoi silmiin niin että "tunsin kyllä että se oli osuma" joten piti vain nielaista ja poistua. Arh! :(:D


-a
Avatar
Morhgoz
Paroni
Viestit: 186
Liittynyt: Keskiviikko, 22.02.2006 10:40
Paikkakunta: Hiidensalmi

Viesti Kirjoittaja Morhgoz » Lauantai, 22.07.2006 22:57

Itse nautin tuosta skenaariosta kovin. Juuri tuossa kohdassa roikuin parhaimmillaan yhdellä kädellä nuoresta koivusta ja toisella tökin Entalian suuntaan minkä kerkesin.. Laskujen mukaan tuli ainakin 10-12 tappoa tuossa skenussa.

Paras skenu oli kuitenkin piispan saatto, jossa tuli aarmottomasti vedettyä itseni ja piispan väliin muitten komppanjoiden kilpimiehiä... :twisted:
Tärkeintä ei ole voitto vaan mahdollisimman iso kasa verisiä kalloja...
...vaikka omia, jos ei muita...

O ksei angellein lakedaimonios hoti tede
keimatha tois remasi peithomenoi
Avatar
Pimeyden Ritari
Kreivi
Viestit: 441
Liittynyt: Keskiviikko, 22.02.2006 10:02
Paikkakunta: Lahti
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Pimeyden Ritari » Sunnuntai, 23.07.2006 11:27

Keltit tekivät rohkeimman (ja kenties typerimmän) itsemurhaiskun eräässä kenttätaistelussa. Asetuimme keskelle etulinjaa, ja painoimme täysillä rynnäkköön. Outoa kyllä, aika moni meistä selvisi siitä hengissä. Oman kompurointini jälkeen lähduin vielä juoksemaan kohti maahinkaisen lippua, mutta joku niitti miekallaan takaapäin jalat altani.

Itseasiassa meillä taisi olla muutama muukin itsari, mutta jostain syystä selvisimme juuri niistä parhaiten hengissä.

Jos ei muuta, niin olimme ainakin rohkeimmin pukeutuneet!
Avatar
Automaattinen
Komentaja
Viestit: 1605
Liittynyt: Tiistai, 14.02.2006 23:00
Paikkakunta: Mouhijärvi

Viesti Kirjoittaja Automaattinen » Sunnuntai, 23.07.2006 22:39

Eniten ylpeyttä ja sukkahousuhevimenoa mulle tuotti ehdotomasti TURA:n ja Entalian yksikköjen hyökkästä vastaan käyty taistelu. Meitä oli siinä kai neljä maahinkaista joista yks oli rampa ja yhdellä oli ryteikössä mukana kolme ja puoli metrinen salko helpottamassa juoksemista.

Siinä sit tosiaan pistettiin nippuun aalto toisensa perään päälle tulevia pakanoita. Kaksi tai kolme meistä tais kuolla ja niistä sellanen kunnon nivaska. Omiksi tapoiksi laskin kymmenisen kappaletta. Rikkoutuneita raajoja en alkanut laskemaan.

Kuolema tuli kun entalia teki chargen kolmelta suunnalta meitä vastaan.
On mahdollista että ajattelen, näin ollen voin myös olla olemassa.
Avatar
Archibald
Marsalkka
Viestit: 2182
Liittynyt: Torstai, 30.03.2006 19:56
Paikkakunta: Stockholm

Viesti Kirjoittaja Archibald » Maanantai, 24.07.2006 09:42

Automaattinen kirjoitti:Eniten ylpeyttä ja sukkahousuhevimenoa mulle tuotti ehdotomasti TURA:n ja Entalian yksikköjen hyökkästä vastaan käyty taistelu. Meitä oli siinä kai neljä maahinkaista joista yks oli rampa ja yhdellä oli ryteikössä mukana kolme ja puoli metrinen salko helpottamassa juoksemista.

Siinä sit tosiaan pistettiin nippuun aalto toisensa perään päälle tulevia pakanoita. Kaksi tai kolme meistä tais kuolla ja niistä sellanen kunnon nivaska. Omiksi tapoiksi laskin kymmenisen kappaletta. Rikkoutuneita raajoja en alkanut laskemaan.

Kuolema tuli kun entalia teki chargen kolmelta suunnalta meitä vastaan.
Siinä pääsi meistä yksi selkään ja olisi teurastanut kaikki mutta "se maahikainen" ei hyväksynyt kuolemaa selästä :( . Se oli ennen verilöylyä...


-a
Avatar
Automaattinen
Komentaja
Viestit: 1605
Liittynyt: Tiistai, 14.02.2006 23:00
Paikkakunta: Mouhijärvi

Viesti Kirjoittaja Automaattinen » Maanantai, 24.07.2006 12:27

Artsi, Artsi, menit sitten pilaamaan parhaan muiston minun osaltani tapahtumassa jollain tuollasella...
:(

Kukas se Maahinkainen on ollut? Tai siis että kun paikalla olleena en huomannut moista tapahtuvan. Eikä kukaan sanonut mitään mistään vastaavasta.

Sitäpaitsi vaikka osuman nyt sitten olisikin antaneet, verilöyly on silti aika hyvä sana kuvaamaan sitä mikä seurasi epämääräisen ja epäselvän (siis toistaiseksi ainakin) osuman ottamattomuuden jälkeen. Yhden osuman ottamatta jättäminen ei liene syy siihen miksi me teistä niin monta silti onnistuttiin tappamaan.

Itse muistan pistäneeni joka suuntaan kuin eläin ja pääsin pistämään isoon haarniskoimattomaan ja kilvettömään riviin jotka tulivat varovasti pistoalueen rajalle hipsimään.

Eli olivat pistoalueellani, josta seurasi pistämistä. *lirts*

Ikävää että joku on ollut ottamatta osumaa. Siinä oli se tilanne jossa Juri kompastui mun varsiaseeseen ja kierähti mättäällä takaperinukemin tai sellaisen kierähdyksen. Oli siinä Entalia lähellä joo. En vaan tiedä osuko ne sitä siinä sitten alkuunkaan. Oli ne teidän ihmiset kuitenkin sen keihään kantaman päässä valtaosan ajasta ja Juri kompastui siihen varteen reilusti aseen kantamani sisällä, eikä se kauheaa sekaannusta vielä meissä saanut aikaan.
On mahdollista että ajattelen, näin ollen voin myös olla olemassa.
Avatar
Archibald
Marsalkka
Viestit: 2182
Liittynyt: Torstai, 30.03.2006 19:56
Paikkakunta: Stockholm

Viesti Kirjoittaja Archibald » Maanantai, 24.07.2006 12:51

No ei sille mitään voi, sellaista sattuu. Itse asiassa en tiedä kovin hyvin mitä tapahtui koska olin siellä edessä, mutta sain sellaisen käsityksen, että yksi meistä juoksi takaa ja jos "se" olisi kuollut kunnolla se meidän olisi päässyt ohi ja tappanut kaikki. Pääasia että jäin henkiin (ja tapoin jopa yhden maahikaisen!) :lol:


-a
Avatar
vesmurmel
Paroni
Viestit: 153
Liittynyt: Maanantai, 03.04.2006 15:28
Paikkakunta: Lappeenranta

Viesti Kirjoittaja vesmurmel » Torstai, 17.08.2006 19:59

Arkkuskenus ku saatiin se arkku kässiimme niin sitte tuli kunnon peräytyminen. Mie siel koverasin arkunkatajia sitte kuulu jostai aiva hillitönt huutamist ja läksin katsomaan mitäs tuol oikei melskataa. Siel oli yks arkun vahtivia vihulaisii, joka juoksenteli siel sun tääl aiva hillitönt vauhtii ja tappo jonkun sien sun täält. Sitte katoin taakse niin huomasin et siel oli omast (entalian) tiimist oleva keihäsmies hätää kärsimäs kun palkkis oikeis hyppäs kivelt et sais vauhtii. Se näytti todel siistilt ja kunnon tappamise ilme kasvoin, se oli todellaki tode tuntust. Sit tulin siihe oma tiimiläise välii ja se hyökkääjän ja ( onneks oli kilpi) torjuin iskun viimehetkel ja samal surmaisku korjasi hyökänneen yritykse. Samal olin niin iloine, et voisin pamahtaa ku vihdoin pääsin olemaa jossai hyödyks ja sain estettyy yhen kuoleman, mikä tuli tärkeesee paikkaa. :)
Hmm...
Viestiketju Lukittu

Palaa sivulle “Yleistä keskustelua”