parhaat Sotajutut.

[C22]

eli täällä saa kertoa parhaat taistelukokemuksensa.

jutut voi olla myös muualta kuin SoHu-05:sta.

oma paras juttuni oli tuo pahamaineinen arkkuskenaario, jossa parin soturin voimin kannettiin sitä arkkua metsässä, kunnes kuulin haarniskan kalsketta jostain päin metsää, lähetettiin tottakai tiedustelija.

kotvan kuluttua tiedustelija juoksee tietä pitkin huutaen: "juoskaa piiloon niinkuin olisitte jo, maahinkaisen raskas tulee tännepäin!"

tuli kyllä hieman kiire, mutta ei M-kaarti ohittanut meidät kuin hassulla 15 metrillä

[s_kettu]

Missäs ryhmässä olit?

Mun yks parhait juttui oli kans tos arkunkannos. Olin tiedusteliana joskus sen jälkee kataarit oltiin teurastetu ,oltiin muodostettu joku jämä ryhmä. No mut kummiski kattelin tietä eteen päin ja näin jonku rämäläisen siel. Menin kattoo onko niit lisää? En nähny päätin lähtee haastaa No sitten kun tulin lähelle ni se rupes juttelee mulle olin iha WTF no sitten ku se kysy minne niitten piti viiä se arkku menin lähelle ja sanoin tonne ja osotín ihan värää suuntaan se katto vähän oudosti sitten survasin miekan sen mahaa kaveri oli iha sekasin WTF


Helmi juttu pistäkää paremmaks

[C22]

Missäs ryhmässä olit?

viime kesänä nuo Camulosin villikarjut saivat sieluni kelteille.

mutta tänä vuonna sydämeni sykkii Maahinkaiselle.

[s_kettu]

Teit hyvän vaihdon tulit voittajien puolelle

[Keisari_P]

Omia parhaita sotajuttuja ovat ehkä kuitenkin intissä kokemani kommellukset. Suoritin oman varusmiespalvelukseni (362) I/03 Immolassa Rajavartiolaitosella, jossa siis koulutetaan ainoastaan erikoisjoukkoihin lukeutuvia sissejä / tiedustelijoita.

Muutama tiedustelureissu on jäänyt elävästi mieleen.
Kerran olin piirtämässä luonnosta vihollisen tukikohdasta, kun vartiomies ilmeisesti huomasi minut. Näin vartiomiehen lähtevän minua kohti. Paikka josta olimme taistelijaparini kanssa kohdetta tiedustelemassa oli pieni avokallio jossa ei oikeastaan ollut piilopaikkoja eikä karkuun olisi enää ehtinyt ilman, että vartiomies olisi huomannut.
Avokallioiden välillä oli pieni hyvin loiva painauma joka ei kuitenkaan tarjonnut lainkaan näkösuojaa sillä ainoana aluskasvillisuutena oli sammalta. Ryömimme tuon painauman kohdalle ja jäimme liikkumatta makaamaan maastopuvuissamme. Variomies tuli juosten paikkaan jossa hetkeä aijemmin olin ollut. Matkaa vartiomieheen oli alle 5m eikä välillämme ollut minkäänlaista kasvillisuutta tai maastoestettä.
Oli epäuskoista katsoa vartiomiehen tähyilevän pitkä tovi eteenpäin lainkaan huomaamatta meitä käytännössä vierestään. Lopulta vartiomies poistui ja mekin päätimme liueta paikalta.

Toinen ikimuistoinen reissu oli AUKissa kesän loppusota. Saimme tehtäväksemme tiedustella aluetta josta löytyi suuri, kalustosta päätellen Pohjois-Karjalan Prikaatin tukikohta. Laskimme alueelta 16 PJ telttaa ja reilusti kalustoa.
Kävimme mm. täydentämässä kenttäpullomme vihollisen mehutonkista ja kuorma-auton lavalta löysimme näkkileipää ja voinappeja, jotka kyllä kelpasivat vaikka sissimuonat ovatkin ihan jees.

Liikuimme laajan tukikohdan keskellä tutkiskellen kaikkea mielenkiintoista ja piirtäen luonnosta alueesta. Uskaltauduimme jopa tekemään lähempää tuttavuutta BTR-60 miehistönkuljetusajoneuvojen kanssa, joita olimme aijemmin nähneet vain kuvista itä-kaluston tunnistus koulutksen yhdeydessä. Paikka johon ajoneuvot oli parkkeerattu oli erittäin avointa mäntymetsää.
Sitten kuulimme läheisestä tiheämmästä metsiköstä ääntä. Olimme ehtineet jo lähteä ajoneuvojen luota pois, joten emme enää voineet piiloutua niiden taakse. Muutoin täysin avoimessa metsässä kasvoi kaksi kuusta joiden taakse ryntäsimme, ennenkuin meitä ehdittiin huomata. Jäimme kuusien juurelle katsomaan olivatko tulijat kenties omia tiedustelijoitamme jostain muusta kolmesta ryhmästämme joita tiesimme alueella olevan. Huomasimme kuitenkin heti lähestyjien käyttävän kypärää ja taisteluvyötä jotka eivät kuulu tiedusteiljan varustukseen. Kyseessä oli siis kiertovartio. Pysyimme hiljaa liikkumatta kuusien juurella, sillä oli hyvät mahdollisuudet että partio vain kävelisi ohi huomaamatta meitä. Kyseinen partio käveli suoraan meitä kohti. Partio ei selkeästikkään ollut katsoneet eteensä edes sen vertaa, että olisivat huomanneet ajoissa kiertää kuuset, ja muuttivatkin suuntaansa kiertääkseen kuuset vasta niiden kohdalla. Tässä vaiheessa neljän hengen kiertovartion johtaja vasta huomasi meidät, ja ainakin kommentistaan "Oho!" päätellen, oli yllättynyt nähdessään kaksi sissiä tähtäämässä heitä 2 metrin päästä rynnäkkökivääreillä korkeassa polviasennossa kaikki ihon näkyvät osat naamiovärein maalattuina ja varusteet havuilla verhoiltuina.
Kiertovartio jäi pöllähtäneenä seisomaan niille sijoilleen. Emme viitsineet ruveta ammuskelemaan koska kuitenkin olimme keskellä vihollisen tukikohtaa, joten nousimme ylös, laskimme aseemme ja lähdimme pois. Kiertovartio jäi siihen seisomaan eikä tehnyt hälytystä. Tosin kiertovartion viides henkilö katsoi meitä hieman kummeksuen tullessaan metsästä meitä PKM konekiväärin kanssa puuskuttaen vastaan, ilmeisesti jäätyään aijemmin muista kumppaneistaan jälkeen.
Päätimme suorittaa siirtymisen omaan tukikohtaamme juosten, ihan varmuuden vuoksi.

[Kops-Max]

Warhammer Live: Valtakunta liekeissä

Tämä reilun sadan hengen bofferimättö Tampereella (ja erityisesti momentti, josta pian lisää..) on jäänyt hyvin mieleen.

Aloittelimme kaverini kanssa livepelausta, ja erehdyimme kuvittelemaan, että tästä tosiaan olisi tullut sellainen. No ei se mitään, bofferimättö oli aivan yhtä hauska asia, ja varmasti paljon hauskempikin! Silloin taisin olla 14-vuotias. Piltti kuin mikä . Nyt pari vuotta tuon jälkeen pistin sitten kokonaisen bofferijoukkion pystyyn. Kyllä se aika rientää...

No joka tapauksessa. Minä tapahtuman ainoana jousimiehenä (Kyllä, se olin minä ) ja kaverini vasamia viskovana maagina olimme "Last man standing" -skenariossa kova tiimi.

Käskystä lähdimme yhdessä painelemaan korpeen muiden yksilöiden tai pienten ryhmien tehdessä samoin. Päätimme, että "Me ollaan sitten ne kaksi viimeistä soturia, ja ratkaistaan voittaja meidän kesken". Aloitussignaali kuului hämärästi, ja aloimme pohtia strategiaa kaikessa rauhassa. Vihulaiset olivat muualla. Löysimme erään kivan puuryteikön, jonka toisella puolella oli kuoppa. Piilouduimme siihen ja jäimme odottamaan. Ohitsemme kulki eräs neljän hengen ryhmä, josta pääsimme yllätyksen avituksella jotenkuten eroon. Jouduin käyttämään boffokatanaani viimeistelyyn ^^. Pari yksilöä hoitui samalla tavalla, mutta odottaminen alkoi käydä tylsäksi. Innoissamme lähdimme painelemaan metsässä eteenpäin. Meitä kulki vastaan kahden hengen joukko, joka ei kuitenkaan uskaltanut miekkojensa turvin lähestyä meitä "missile usereita". Selvisimme taistelutta. Päätimme lähteä kiipeämään erään matalan kukkulan päälle, josta ehkä näkisimme tilanteen kulun paremmin. Ylhäällä meitä vastaan rymisti varsin ikävä yllätys. Noin seitsemän hengen joukko, johon kuului yksi Maahinkaisen peikoista (hänellä oli iso nuija..), pari nekromantikkoa (heitä, joilla oli punakeltaiset kilvet..), sekä joukko muita sotureita seisoi yhtäkkiä viitisen metrin päässä meistä. Seisoimme kaverini kanssa kylki kylkeä vasten nuoli ja vasama valmiina lentämään. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Siinä sitä seistä toljotettiin toisiamme joitakin sekunteja, kun alhaalta kuului huuto: "Kaikki liitot mitätöidään!" Perskutan yllättävä käänne. Vastapuolen joukon takana seissyt peikko pläjäytti nuijallaan kahta edessään ollutta soturia päähän ja lähti juoksemaan poispäin. (Tätä olen tuosta tapahtumasta asti naureskellut räkäisesti. kiitokset tuolle peikolle, olen saanut monta hupaisaa muistelumomenttia ) Minä lennätin yhden nuolistani matkaan (en muista tappoiko se ketään) ja vaihdoin katanaani. Vastajoukkiossa tapahtui jotakin, joka näytti sekasorrolta, ja seuraava asia mitä tunsin, oli kaksi lateksimiekkaa selässäni.

Tapahtumaan osallistunut silloinen Vohvelin Ritarikunnasta ollut käsittämättömän taidokas soturi, jota kutsuin kaverini kanssa "Teltaksi", oli juossut minun, tai kenenkään muunkaan huomaamatta rinnettä ylös, ja tappanut minut ja kaverini. Sitten hän oli taas kadonnut. Lähdimme aloituspaikalle kiroten tuota soturia ("Pirun Teltta.. En kuullut mitään. Saakeli.."). Siinä sitten odottelimme eväitä syöden, kun läheltä metsästä alkoi kuulua kauhiata huutoa. Mietimme, että mitäs kummaa siellä tapahtuu.. Odotimme vielä hetken, ja näimme viitisen Maahinkaisen joukkioon kuuluneen soturin kävelevän leiriä kohti. Heidän perässään käveli kukas muukaan, kuin Teltta . Tietäisin mielelläni, että mitä kummaa tuolla metsässä tapahtui .

Teltalta saimme nähdä vielä usean muunkin taidonnäytteen tapahtuman aikana. Tietäisin mielelläni, kuka tuo taitava miekkamies oikein on.

[Gnomus]

Warhammer Live: Valtakunta liekeissä
Tapahtumaan osallistunut silloinen Vohvelin Ritarikunnasta ollut käsittämättömän taidokas soturi, jota kutsuin kaverini kanssa "Teltaksi", oli juossut minun, tai kenenkään muunkaan huomaamatta rinnettä ylös, ja tappanut minut ja kaverini. Sitten hän oli taas kadonnut. Lähdimme aloituspaikalle kiroten tuota soturia ("Pirun Teltta.. En kuullut mitään. Saakeli.."). Siinä sitten odottelimme eväitä syöden, kun läheltä metsästä alkoi kuulua kauhiata huutoa. Mietimme, että mitäs kummaa siellä tapahtuu.. Odotimme vielä hetken, ja näimme viitisen Maahinkaisen joukkioon kuuluneen soturin kävelevän leiriä kohti. Heidän perässään käveli kukas muukaan, kuin Teltta . Tietäisin mielelläni, että mitä kummaa tuolla metsässä tapahtui .

En ole varma oliko Maahinkaisen väkeä tuossa "kaikki liitot mitätöidään" vaiheessa useammassakin isossa porukassa kuin siinä missä minä olin. Jos muuta isompaa porukkaa ei ollut, niin sitten voin kertoa mitä tapahtui siellä metsässä. Kuultuamme tuon kirotun pj-käskyn kaikki hypähtivät aseet valmiina sivummalle muista. Sen jälkeen seurasi hetken hiljaista syynäystä että kuka tekee ensimmäisen liikkeen, kunnes totesimme että ei tässä kukaan ole se joka haluaa ekana miekasta nahkoihinsa. Pakko oli kuitenkin tapella, joten sovittiin sitten että aletaan pistämään toisiamme lihoiksi ihan järjestyksessä 1 vs 1 ilman että muut puuttuu asiaan. Siitä sitten vain viimeisenä pystyssä ollut jatkoi "loppuotteluun" siihen brieffi paikan tietämille (muualla ollutta peikkoamme vastaan.

Itse vain kirosin sitä että olin pappina. Olihan se kiva kun oli kaksi yhden pisteen parannusta ja henkiinherätys, mutta kun papeilla oli vain yksi hipari. Käytännössä en siis voinut parantaa itseäni, ja kaikki vastaan kaikki tilanteessa erikoiskykyni muuttui täysin kelvottomaksi

[Asmodeus]

wh-live, sama peli.

Tulimme peliin omilla rope hahmoilla, ja odotimme suurtakin eläytymistä pelissä (jota ei sitten tullut muilta...). Otimme jopa omat piknik tarvikkeet mukaan ja nautimme ateriamme kuin roolipeleissämmekin.

Ensimmäisessä skenaariossa päätin hobitti ystäväni kanssa lähteä tekemään jotain suurenmoista. Pyysimme meidän puolen johtajalta avuksemme yhtä pappia (käyttäjä Meorgor) , sillä tiesimme että tarvitsemme pappia mukaan koska mehän haetaan se lippu. Noh, emme saaneet pappia sillä heitä oli kuulemma liian vähän. Niin joo ja tämä pappi jota niin olisimme halunneet mukaamme oli myös yksi rope hahmoistamme. Matkasimme siis kahdestaan hobitti ystäväni kanssa metsässä ja onnistuimme tapamme mukaan välttämään kaikki taistelut. Pian löysimme lipun... Hmm mietimme, olikohan tämä oikea lippu? Varmuuden vuoksi otimme sen mukaamme ja veimme leiriimme. Jatkoimme matkaamme ja palasimme samaan paikkaan. Etenimme metsässä ja menetimme suuntavaiston. Yhdessä vaiheessa seurasimme paria omaa peikkoa jotka talsivat edessämme. Kuulimme mökää edestä ja menimme piiloon. Peikot lähtivät taisteluun. Makasimme piilossa ja näimme kuinka viholliset tappoivat peikkomme ja painuivat sinne mistä me tultiin. Hah mitä hölmöjä tuumimme, ja jatkoimme matkaa syvemmälle vihollisten maaperälle. Yht'äkkiä löysimme vihollisen lipun! Suorastaan hämmästyimme miten helposti sen löytäminen tapahtui, ottaen huomioon että emme tienneet missä olimme. Sen vieressä seisoskeli vihollisen sotilas keskustelemassa jonkun neidon kanssa. Neito näytti siltä että häntä oli kaltoin kohdeltu ja päätimme ystävämme kanssa että pelastamme raukan. Minä varkaana osasin viiltää kurkkuja, joten tein niin. En ikinä unohda sen vartijan ilmettä kun tätä jaloa taitoa käytin ..
Esittelimme itsemme neidolle ja kerroimme että tulimme pelastamaan hänet. Samalla maanittelimme sitä että emme saaneet lippua mukaamme koska meidän viisas johtaja aliarvioi meidät... Noh tyydyimme sankaritekoon ja lähdimme vaaralliselle paluumatkalle neito mukanamme. Valitettavasti saimme huomata että taistelulinja oli muodostunut paikalle josta hiivimme vihollisen selustaan. Hetken tuumimme linjojen takana piilossa että mitähän sitä tekisi, kun harmiksemme vihollisen täydennykset löytivät meidät. Ystäväni felix lähti ryntäämään kohti vihollisen selustaa ja hyppäsi linjojen läpi naarmuakaan ottamatta. Hän oli yrittänyt saada neitoa mukaansa, mutta tämä oli kieltäytynyt!? (myöhemmin selvisi että se oli joku tärkeä hahmo eikä saanut liittoutua kenenkään kanssa... Pyh.) Minä taas päätin taistella yksin tuota hurjaa apujoukkojen laumaa vastaan. Heitä oli jopa kolme. Löin ensimmäiseltä miekan kädestä tämän hyökätessä kimppuuni. Tämän jälkeen heitin miekkani maahan ja kysyin "Voisiko asian sopia?" (Hahmoni tapaan), ja sain tietää että asiaa ei voinut sopia. Kuolin miekan iskuun vatsaan... Vaelsin haamuna linjojen läpi omalle puolelle... Sitten se tapahtui! Ihme! Minä elin jälleen, jumala käveli minua vastaan ja herätti minut henkiin! Löysin myös onnekseni ystäväni Felixin toiselta puolelta. Ja elossa! Jälleennäkemisen riemu oli vallaton... Päätimme yhdessä palata takaisin omalle lipulle nauttimaan parasta viiniämme!

Oi niitä aikoja...

Minä olin toinen niistä mustiin kaapuihin pukeutuneista hyyppäreistä ja tämä ystäväni Felix oli se tekoparralla varustettu viitallinen suippokorva.

Edit: Typoa

[Humppamies]

Jaa... No jospa mieki sitten kertoisin... Eli.
Oltiin Takitsun porukan kanssa Ajoksessa larpaamassa ja siinä oli semmonen juoni, että Sahed oli kamalan kuivaa aluetta ja sieltä lähti hirveä joukko pakolaisia pyytämään apua Mithlasta, vauraasta maasta, ja olipa siellä sitten kuningas ja kaikki.
No, lähimmä Rikun(en muista roolinimiä)kanssa tiedustelemaan Mithlaan ja jouduttiin sitten vangiksi. Sieltä tuli itte isoherra elikkä kuningas kuulustelleen ja kerroimme kurjan tilanteemme. Kuningas päästi meidät menemään(säälistä kai).
Mutta yöllä sanoin Sahedilaisille, että lähden Mithlaan tiedustelemaan ja jos en palaisi ennen kuin kello lyö keskiyön, olen mennyttä.
Hiiviskelin leirin taakse hipihiljaa, mutta ne äkkäsit miut ja kyselit, että mitäs miehiä ollaan. Net veit miut taasen kuninkaan tykö, ja sehän tunnisti miut heti. Siinä net tenttasit minnuu, ja jouvuin sepittään tarinan, että oon työtä vailla. No net otti miut kansalaisekseen ja tein työtä kuninkaan hyväksi ja sain palkkaakin.
Kävin mie siinä moikkaamassa vanhoja maanmiehiä ja net sai miult ylipuhuttua aseen kahella VÄÄRENNETYLLÄ kultakolikolla.
Kuului, että vartiomies oli tapettu ja ase viety. Aletiin epäileen, että kuka oli niille aseita salakuljettanu. Sitten kuului vartiotornista, että sahedit olit lähtenhee hyökkäykseen. Ostin sepältä aseen kahella VÄÄRENNETYLLÄ kultakolikolla ja lähin puolustaan kylää. Sahedit kohtas niin suuren vastarinnan, että vetäytyivät.
Illalla oli Mithlassa kuninkaan tyttären häät, ja solmittiin välirauha. Kutsuttiin sinne sitten sahedilaisetki. Sade pilasi koko homman ja porukka lähti kotio.
Jatko-osiokin siitä piettiin, mutta en ollu mukana.

Niin, ja kavereille uskalsin kertoa vasta viikon päästä, että mie möin sahedeille ensimmäisen aseen

Ja nostan hattua sille, joka tämän jaksoi lukea.

[Grislan]

WH live myös mulla.

Ensimmäisen skenaarion lopulla, kun vastapuoli (lähinnä KuoLa ja Maahinkainen) oli käsketty hyökkäämään leiriimme, lähdimme Wanainmaan varakomentajan (Ketkun) kanssa juoksemaan kaksikkona heitä vastaan muiden omiemme edellä. Olin siis se musta-asuinen Wanaimaan nekromantikko. Juoksimme käytännössä koko porukasta läpi, heillä kun ei ollut silloin kilpimuuria vaan yksittäisiä taistelijoita...laskin itselleni 7 tappoa matkalla omalta lipultamme heidän lipulleen. Ketku sai tietääkseni suunnilleen saman verran. Sitten olimmekin jo perillä ja vastapuolen respawnaus estyi. Siihen se skenu sitten päättyikin. Se oli kivaa!

[Gnomus]

WH live myös mulla.

Ensimmäisen skenaarion lopulla, kun vastapuoli (lähinnä KuoLa ja Maahinkainen) oli käsketty hyökkäämään leiriimme, lähdimme Wanainmaan varakomentajan (Ketkun) kanssa juoksemaan kaksikkona heitä vastaan muiden omiemme edellä. Olin siis se musta-asuinen Wanaimaan nekromantikko. Juoksimme käytännössä koko porukasta läpi, heillä kun ei ollut silloin kilpimuuria vaan yksittäisiä taistelijoita...laskin itselleni 7 tappoa matkalla omalta lipultamme heidän lipulleen. Ketku sai tietääkseni suunnilleen saman verran. Sitten olimmekin jo perillä ja vastapuolen respawnaus estyi. Siihen se skenu sitten päättyikin. Se oli kivaa!

Varmasti teillä oli kivaa. Meillä ei Kun ensin oli pidätelty kapeikossa kolminkertaista ylivoimaa piiiiiitkään ja teurastettu vastustajat pariin otteeseen niin jotain viisi minuuttia ennen skenaarion loppua pelinjohto tulee ja käskee (offgame) meidän hyökätä vastustajan lipulle. Ei ollut yllättävää että otimme turpaan kolminkertaiselta ylivoimalta. Sitten turpiinoton jälkeen PJ päättikin jatkaa skenaarion aikaa noin kymmenellä minuutilla jonka aikana sitten vastustajat pääsivät hakemaan lipun kun olimme kuolleet tyhmässä hyökkäyksessä.

Huonosta ajoituksesta voisi lisäksi mainita että viimeisessä kunnon skenaariossa ei varoiteltu mitenkään ajan kulumisesta, ja siinä vaiheessa kun kaksi viimeistä puoluetta lähti marssimaan toisiaan vastaan saadakseen homman loppuun kuuluikin pelinkatkaisu huuto Tämä siitä syystä että aikaa haluttiin säästää kaikki kaikkia vastaan kuurupiilohippastappelua varten *vieläkin katkerana*

[Grislan]

Huonosta ajoituksesta voisi lisäksi mainita että viimeisessä kunnon skenaariossa ei varoiteltu mitenkään ajan kulumisesta, ja siinä vaiheessa kun kaksi viimeistä puoluetta lähti marssimaan toisiaan vastaan saadakseen homman loppuun kuuluikin pelinkatkaisu huuto Tämä siitä syystä että aikaa haluttiin säästää kaikki kaikkia vastaan kuurupiilohippastappelua varten *vieläkin katkerana*

Samaa mieltä...muistanet, että ne kaksi viimeistä puoluetta olivat juuri Maahinkaiset ja Wanainmaa. Oli TODELLA ärsyttävää, kun meidän eliittijoukon rynnistys siellä rannalla päättyi siihen, että meille huudetaan "skenu on jo ohi!". Odotin ihan täpinöissä kunnon matsia teidän kanssa ja sitten tommoinen ihan kakka ratkaisu. Tyhmää.

[FreakyM]

Jaa-ah, paras "muisto" on kyllä Ropecon ´05 ryhmämätöt, äärimmäisen tyly ottelumuoto jota Varustelekan karvaiset miehet kutsuivat nimellä "IIK, SPLÄT ja SPLURTS!", jossa kaksi joukkuetta asettui vastakkain riviin, juostiin kohti ja vastustajan rivistä läpi, uudestaan ja uudestaan niin kauan että toinen tiimi oli tapettu loppuun. Kuolin heti ensimmäisessä ryntäyksessä saatuani kahdenkäden miekasta päähän, mutta kyseinen tapaus jäi silti mieleen, ja olemmekin täällä Kuusamossa pitäneet kyseisen jalon ottelumuodon hengissä.

[tiarAnon]

Mitä nyt olen kuullut WH livestä, niin aika sähläykseltä on vaikuttanut kaikin puolin. Ihan ihme ratkaisuja pelinjohdolta ja muuta. No, ehkä jollakulla oli sitten hauskaa...

Ja tosta FreakyMin taistelumuodosta: meillä päin tunnetaan nimellä kiinalainen sirkus. On sitä usein treeneissäkin, vaikka onkin lähinnä hauskutteluosuutta, eihän siinä oikeasti paljoa asetaidot kehity...

[FreakyM]

Sen nimen takia tuo erityisesti jäi mieleen, iso karvainen mies sen kajautti, ja painotti joka sanaa erikseen- "IIK, SPLÄT ja SPLURTS!"

[Zanmefagalion]

Vamppyyrinmetsästystä loppukesän pimiällä! Siinä on sitä jotain!

[FreakyM]

Toinen elävä muisto on viime syksyn viimeiset harjoitukset/mätöt: Olimme aivan pilkkopimeässä pikkumetsikössä, homman nimi oli kaikki kaikkia vastaan, "Menzoberranzan-säännöillä" eli Anythign goes, mukaanlukien salaliitot ja näiden väjäämätön rikkominen. Hauskaa oli, ja moni kuolettava isku tuli juuri selän puolelle.

[Jackal]

olinpa minäkin monessa vamppyyrinmetästyksessä ja "ninjassa"

Paras "ninja" oli kun pena putosi lietekaivoon kun ei nähnyt sitä ja paras vamppyyri kun tuukan (zanmefwhatevergalion) sisko tuli kävelemästä ja luultiin sitä vamppyyriks