Ehdinkin jo kritisoida paikan päällä Parvea liian hyvästä osumien ottamisesta*,
sillä näin monta tapausta jossa mielestäni Parven jäseneen osui tyyliin keihään
tai nuolen varsi, mutta korppi joka ei ollut varma osuman lähteestä, laski sen
osumaksi. Kerran joku yritti vielä huutaa korppia eloon (osuttuaan ilmeisesti
keihään varrella), mutta niin se naakka vain vaappui kohti respapistettä. Respect.

Suorituksen puolesta, homman tiivistää maahinkaisen kenttäpalverissa sivukorvalla
kuulemani "ampukaa korpit!", kun aiemmassa skenaariossa oli tullut pataan parven
hämmennettyä puurokattilaa enemmän kuin kultakutrille ja kolmelle karhulle maittaisi.

Yksilötaidon puolesta moni parven jäsen voisi aikasilmukkaan käveltyään luottavaisin
mielin kohdata Achilleuksen Troijan sodan kentällä. Pitkäjänteisen harjoittelun tulos
on ilo silmälle. Parven yleiseen orientaatioon sopivat anonyymin bolognalaisen sanat:
"Jo pelkkä harkittua metodia ja juonikasta taiteellisuutta ilmentävän maestron näkeminen
on niin häikäisevää etteivät katsojat saa silmiään irti hänen miekkailustaan.."

Illan ottelut Eemilin kanssa olivat se kirsikka kakun päällä, hetkiä veitsenterällä.

(*rautalanka: yllä on tyylikeino, tietenkään kyse ei ole ongelmasta)

Lyhyesti ja ytimekkäästi:
Harhamainparvi vaikuttaa taistelukentällä huomattavan paljon kokoaan suuremmalta ryhmältä.
Helposti kaukaakin tunnistettava ulkonäkö, härski Victorinox-tyyppinen varustus sekä tunnetusti (ja koetusti) kovatasoiset tappelijat tekevät ryhmästä tehokkaan pelotteen joka psykologisen yliotteen lisäksi puree kovaa.

Rakkautta koko poppoolle <3

Todella taitavaa yksilösuorittamista.
Useammin kuin kerran linjajähistäminen ratkesi siihen kun joku heeros parvesta koukkasi kylkeen, tappaen useita, antaen täten aloitteen meille, ja selvisi itse aina vielä hengissäkin niistä kuolemaa uhmaavista tilanteista.

Viuhuivatko nuolet, pyörivätkö polet? Olimmeko kauniita, entä rohkeita? Kuulisimme mieluusti ajatuksia, palautetta, parannusehdotuksia ja kaikenmoista pohdintaa toiminnastamme!