Whinettäjä kirjoitti:No, pakkohan sitä on tänne siirtyä kyseenalaistamaan sääntöjä, ettei ip:tä tarvitse kanttin takia vaihtaa
Elikkä ensimmäinen kyseenalaistettava sääntö on halberdeissa käytettävä lasiputki. Säännöt osiossa kiellettiin lasiputkesta tehdyt miekat. Mutta tarkemmin ajateltuna lasikuituputkinen miekka on turvallisempi kuin halbedi, koska lyhyemmässä ja paremmin pehmustetussa "varressa" miekan lasikuituputki on paremmin turvassa, eikä siihen kohdistu lyönneissä niin suurta voimaa ja vääntöä kuin halberdiin, joka on myöskin lyöntiase pohjimmiltaan.
En näe siis syytä, miksi lasikuitua ei saisi käyttää sekä miekassa, että halberdissa, koska käyttötarkoitus on sama, miekka vain pienempi versio toisesta.
Kun lasikuituputkia kokeiltiin kokeiltiin myös sen toimivuutta miekkaan. 10mm lasikuitu teki miekoista aika löysiä ja hajosi todella helposti. Myös kärjestä tuli ruma, kun rungon pääty piti leventää, jottei se olisi hajoamistilanteessa olisi liian läpäisevä. Kärjen levittäminen 20mm levyiseksi kasvatti kärjen pinta-alaa 4:n kertaiseksi ja 30mm levyiseksi 9n kertaiseksi, eli paljon turvallisemmaksi. Saatu ase oli siis ruma ja hajoamisherkkä.
Kun miekkaan kokeiltiin 20mm lasikuitua oli lopputulos liian jäykkä ja vastaanottavalta puolelta kuului valituksia iskujen kovuudesta. Lyhyellä rungolla ja vaahtomuovittomalla iskuterällä isku tuli terävästi ja aiheutti paljon suuremman impaktin kuin perinteisessä miekassa tai hilparissa missä on pidempi varsi ja huomattavasti syvempi terärakenne kuin miekassa.
Lopputulos: Lasikuitu ei toiminut hyvin miekoissa. Joku välikoko saattaisi toimia, mutta sopivan "paksuuden" löytämiseen ei haluttu hukata rahaa ja silloinkin ase olisi hajoamisherkkä ja ruma levennetyn kärjen takia. Hilparissa 20mm lasikuitu toimi, mutta on käytännössä todettu siinäkin hajoamisherkäksi.
Seuraus: Sotahuudossa lasikuitua saa käyttää vain varsiaseissa ja säädetyn paksuisena.
Whinettäjä kirjoitti:Sitten aseen historiallisuustekijä on myös kyseenalaistettavana. Kilvessä ei saa käyttää piikkejä, koska armeijjan käytössä on vain marginaalinen osa piikeillä varustettuja miehiä. Samalla perusteella voitaisiin kieltää halberdit, koska niitäkään ei käytetä muualla kuin henkivartioistoissa.
Pääpointtihan halberdissa on, että se on juustoisempi kuin keihäs, koska siinä on pistoterän lisäksi kelvollinen lyöntiterä, mikä on pelkkää plussaa. Kuitenkaan nämä boffaversiot eivät näytä esikuviltaan, niitä ei käytetä armeijjan asevarusteissa. Jos lasikuitua ei sallita miekoissa, niin miksi nämä aseet pitäisi edes sallia? Niille ei kylläkään löydy yhtään SoHu:n vaatimaa perustelua...
Hilpareita on käytetty laajasti sotarintamalla. Kannattaa vaikka tutustua sveitsiläiseen neliään jossa sisämiehet ovat olleet hilparimiehiä. Hilparin terä myös tekee hilparista paljon keihästä raskaamman ja isomman ja siten hankalamman ja hitaamman käyttää. Se ei siis ole mikään "Keihäs + bonusta" väline vaan oma asetyyppinsä.
Kilvissä ongelmina ovat seuraavat asiat:
Piikkikilpiä on käytetty sotakentillä vähän suhteessa yleiseen kilven käyttöön (hilpareissa peräpiikki on ollut merkittävässä osassa tekniikkaa) ja sen mallintaminen Sotahuudossa olisi vaikeaa. Olisiko koko kilven etumus vahingoittavaa osaa vaiko vain pelkkä piikin kohta? Miten valvoa osuuko piikki kilpeä vastaan painautuvaan henkilöön vai meneekö ohi tai onnistuuko henkilö pitämään vartalollaan etäisyyttä piikkiin vaikka painaa sitä käsivarrella? Kilven piikki olisi siis käytännössä vaikea ja aiheuttaisi paljon mielipahaa ihmisten luullessa piikittäneensä vastustajan vaikka tämä tuleekin ja lyö heitä. Pehmeä vaahtomuovipiikki (muita ei oikein turvallisuussyistä köyttää) ei myöskään tunnu juuri missään jos samaan aikaan ottaa fyysistä kontaktia kilven piikittömän osan kanssa.
Sotahuudossa on kiellettyjen aseiden listalla sauvat koska niiden osumia olisi vaikea laskea. Sotahuuto säännöillähän sauva olisi keihästä parempi pistoase ja hilparia tai glaivea parempi lyömäase ja sillä voisi vielä kolhia viereen päässeet hengiltä kun koko "varsi" olisi lyömäosaa. Sauvaa ei myöskään ole käytetty armeija-aseena historiallisissa armeijoissa, vaan niihin on jostain syystä lisätty se keihäänkärki. Myös pienet heittoaseet on kielletty marginaalisen tehokkuutensa ja sota-aseena käyttämättömyyden vuoksi.
Historiallisesti vihollista on vahingoitettu kaikella mahdollisella. Aina lyömisestä potkimisesta puremiseen. Samoin vastustajia on lyöty niin pommelilla, keihään varrella kuin kilven reunalla ja näillä on saatu jopa tulosta aikaiseksi, mutta ei läheskään samalla tavalla kuin sillä oikealla terällä tai kärjellä. Myöskään näitä toissijaisia lyöntejä ei lasketa Sotahuudossa vaikka ne "historiallisia" ovatkin. Mielestäni kilven piikit menevät tähän samaan luokkaan. Niitä on käytetty historiallisesti (vaikkakin piikkikilpiä on vain murto-osa kaikista kilvistä), mutta niiden todellinen teho on sen verran pieni ettei ole mitään järkeä huomioida niitä Sotahuudossa "aseena" niin kuin ei huomioida sitä keihään vartta, pommelia, heittoveitsiä tai pikkukiviäkään.
Aktiivisena aseena käytettävä kilpi pitäisi myös pehmustaa huomattavasti paremmin kuin nykyisillä säännöillä. Omissa treeneissä saa toki käyttää piikkikilpiä jos siltä tuntuu, mutta Sotahuuto ei ole paikka moisille enintään kuin koristeellisina peruskilpinä.