Automaattinen kirjoitti:Meinaatteko että sieltä tullaan vaan ''Uraaaaaaa!!!! -huudolla koko sakki? Tai vain pitkässä rivissä? Antakaa jotain täkyjä kun en osaa sanoa mitä tämä voi olla tällä mittakaavalla ja näillä ihmisillä.
Tässä useita havaintoja hieman yleisemminkin, ei vain sinulle:
*Kaikissa toimissa pidetään joukkoja koossa jottei kukaan voi napsia yksittäisiä sotureita porukoiden laidoilta tai edestä. Täysi uraa-hyökkäys hajottaa porukan joten sitä ei mieluusti harrasteta. Se myös jättää porukan helposti irralleen muista jolloin turma voi tulla. Viime vuonna Rämä innostui uraa-hyökkäykseen ja kuolo koitti junttiveljesten käsissä.
*Se joka saa tappelualueelle enemmän tulivoimaa voittaa siinä kohtaa. Tulivoima tarkoittaa asiakseen lyöviä taistelijoita kunnon aseilla. Tämä on sitä "paikallista ylivoimaa".
*Paikallinen ylivoima ei tarkoita massaylivoimaa vaan voi olla sitä että oma väki lyö ja vastustaja vain hökeltää. Tämä voi aiheutua esim. jos keihäsrivi onnistuu ajamaan rivitaistelussa pieniaseista sakkia edellään niin että taistelukontaksi säilyy. Moinen on idioottimaista mutta voi tapahtua tottumattomien porukoiden kanssa.
*Kylkeen tai selkään pääseminen on ehdottomasti tehokkain tapa saada ylivoimaa. Lanaaminen laidasta eteenpäin on helppoa eikä sitä yleensä osata pysäyttää. Selässä olijat aiheuttavat sinne kuikuilua -> edessä seisojat saavat lyödä vapareita.
*Vastustaja tod. näk. yrittää koko ajan saada meidän piiritettyä tai keskitettyä voimansa yhteen paikkaan muiden häiritessä jos suunnittelu toimii. Toteutus menee käsille mutta yritystä ei varmaankaan puutu.
*Raskas väki kestää liki kolminkertaisesti sen mitä haarniskoimattomat EDESTÄ. Takaa raskas kuolee säännöistä johtuen yhtä nopeasti kuin kevytkin.
*Miten olemmekin kulkemassa, ei useita rivejä kannata pitää oletusarvoisesti. Useat peräkkäiset rivit tai möykkynä liikkuminen eivät lisää "tulivoimaamme" mutta estävä meitä blokkaamasta väkeä ja kiertämästä vastustajaa. Ainoa tilanne jossa useista riveistä on oikeaa apua ovat ahtaat paikat ja isojen rynnäköiden vastaanottaminen. Muulloin ne ovat vain tekosyy seisoa passiivisesti taisteluun osallistumattomana.
*Jos joku omasta porukastasi taistelee eikä sinua ole määrätty erityisetehtävään etkä tee jo tuhoa niin olet myöhässä. Jokainen joka ei lyö kaverin lyödessä antaa kortteja vastustajalle. Samoin jos kaveria lyödään olisi lyötävä vastaan ihan suojaamisen nimissä. Ja jos kaveri ei lyö eikä vastusta lyö niin aina voi lyödä lähellä olevaa vastustajaa aloitteen saamiseksi.
*Onko siitä aggressiivisesta taktiikasta puhuttu tarpeeksi? Painetaan päälle ja pyritään tukemaan koko ajan kaveria. Aggressiivisuudella tarkoitaan tilanteisiin menemistä nyhjäämisen sijaan, tekemisen meininkiä. Ei tarvita vihaa vaan päättäväisyyttä.
*Huom! KUKAAN TEUTONEISTA EI BERSERKKAA SOTAHUUDON AIKANA. Me pidämme herrasmiesten elkeistä kiinni typerimmissäkin tilanteissa ihan jo maineen vuoksi. Oman puolen virheisiin puututaan heti ja arkailematta.
*Kuten Gnomus totesi, jos vastustaja levittyy kentällä pitkäksi riviksi ja me vastaavaksi hajariviksi jossa suhde on 4 vs. 5 tai hieman huonompi me todennäköisesti voitamme. Lyökää sivuillenne kaverinne edessä olevia vastustajia, olkaa aggressiivisia ja jaksakaa huutaa vastustajanne pois tasapainosta.
*Maastossa meidän ei kuitenkaan auta levittää riviämme liiaksi tai vastustaja voi valita sen missä saavuttaa etuvoiman. Viime vuoden ensimmäisessä skenaariossa katoliset vain ajoivat kataarien rivistä läpi keskittämällä kaiken voimansa yhteen pisteeseen. Me saavutamme paikallisen ylivoiman hitautemme vuoksi vain lähtemällä liikkeelle haluaamaamme suuntaan heti ja toteuttamalla itseämme.
*Omasta väestä lyhyenä yhteenvetona: Porukat ovat kokeneehkoja mutteivät osaa toimia yksiin kentällä. Kentällä tieto ei myöskään kulje kunnolla -> Tehdään etukäteen yksinkertaiset suunnitelmat joita ajetaan läpi vaikka hampaat irvessä.
*Porukoillamme voisi olla yhteisneuvottelijoita, jotka käyvät skenaarioiden välillä pitämässä sotapalaverit muiden teutonien vastaavien yhteyshenkilöiden kanssa. He sitten välittävät suunnitelman muille oman väen porukoille. Paikalla ei ehditä kyläkokouksia pitämään, joten pidetään ne täällä eikä paikan päällä.
*Joka taisteluun voisi valita jonkun porukan johtamaan koko taistelua, mieluiten tietysti sellaisesta porukasta joka ei ole ihan koko väkemme kaukolaidassa. Tässä porukassa olisi joku jota totellaan koko rivin voimalla. Tällöin meillä voisi olla yhtenäinen käskytys jossa kaikki eivät vedä eri suuntiin. Viime vuonna juuri huonolla käskytyksellä saatiin selkään.
*Sotahuudossa uraa-hyökkäämistä nähdään sillä kuolemaa ei pelätä. Kokonaiset porukat voivat tulla uraalla niskaan ja xiitata armotta niin ettei osumia lasketa jos ne eivät suunnilleen oikeasti pysäytä vastustajaa...
*Koska kuolemaa ei pelätä voidaan yrittää todella nopeita läpimurtoja. Vastustaja tulee tulemaan niskaan juosten ja huutaen. Tällöin on vain purtava hammasta ja lyötävä aivan armottoman nopeasti ja vahvasti.
*Kaikki porukat eivät laske omaa etuaan, joten joukkoitsemurhat ovat vaihtoehto. Älkää laskeko järkevästi toimimisen varaan, ne kolme sissiä voivat tulla 40 miehen selkään kuolemaan ihan uhalla.
*Sunnuntaina hommat leviävät pahemmin. Vastustaja on väsynyt, kaikki jotka eivät syö/juo/nuku(/venyttele/peseydy) ovat väsyneitä. Iso osa väestä ei ole tottunut varusteisiinsa ja sunnuntaina väki on kevyempää koska haarniskat eivät enää mene päälle ja jousiin ei ole enää nuolia. Jos itsellä nämä hommat toimivat saadaan siitä etua.