Sääntömuutos:
Sallitaan alle X cm, mutta yli 40cm pitkän lähitaisteluaseen käyttö samassa kädessä yli Y cm pitkän lähitaisteluaseen kanssa.
X voi olla esimerkiksi 45, 50 tai 60, jolloin takakäden ase rajoittuu lyhyisiin "tikarin" tyyppisiin välineisiin.
Y voi olla esim 140 jos halutaan sallia TKT myös 2k miekoille. 180 jos halutaan sallia se vain varsiaseille ja keihäille. 230 jos se halutaan sallia vain keihäille tai vaikka 400 jos se halutaan vain pikeille. Hallitus pähkäilee ja päättää.
Perustelut: Kyseessä on takakädentikarin dekriminalisointi.
Sääntömuutosesitykset vuodelle 2013
-
Pahistonttu
- Kuningas
- Viestit: 3422
- Liittynyt: Maanantai, 20.03.2006 21:56
- Paikkakunta: Porvoo
-
saloneju
- Keisari
- Viestit: 5707
- Liittynyt: Keskiviikko, 19.04.2006 23:26
- Paikkakunta: Tampere
Sulavasti 12 tuntia myöhässä! Oli jonkinmoinen kynnys aloittaa tämän romaanin kirjoittaminen... 
SÄÄNTÖMUUTOSEHDOTUS 1: Rengaspanssarisääntöjen täsmennyksiä
1) Ehdotan, että rengaspanssareille määritellään sallittu minimiainevahvuus. Tällä hetkellä sellaista ei ole, mikä mahdollistaa säännöissä pienen, mutta merkittävän porsaanreiän: koneellisesti tehtyjen ja niitattujen rengaspanssarikudosten käytön. Saman suhdeluvun säilyessä rengaspanssarikudoksissa (sisähalkaisijan ja ainevahvuuden välillä) ne kevenevät, mitä pienemmäksi luvut menevät, ja alle 1-millisillä ainevahvuuksilla onkin mahdollista päästä painoluokkiin, jotka ovat olemattoman keveitä ja jotka eivät siten antaisi minkäänlaista peliteknistä haittaa. Minimiainevahvuuden määritteleminen yhteen milliin ei huonontaisi rengaspanssaria panssarityyppinä muuta kuin tukkimalla tämän porsaanreiän, ja yksi millin (1.0mm) rajana olisi linjassa muiden metallista tehtyjen panssareiden minimivaatimusten kanssa.
2) Ehdotan täsmennettäväksi sääntötekstissä ”neljä yhteen –kudoksella” tarkoitettavan nimenomaan EUROOPPALAISTA neljä yhteen kudosta (johon siis sillä yksinomaan tälläkin hetkellä viitataan. Tällä hetkellä, ilman kyseistä lisäystä, teksti voitaisiin saivarrellen tulkita tarkoittamaan esimerkiksi Japanilaista neljä yhteen –kudosta, joka on jo kokonaan eri panssarityyppi, eikä vastaa vahvuudeltaan lähellekään eurooppalaista neljä yhteen –kudosta.
Nämä ehdotukset voisi liittää sääntötekstiin esimerkiksi alla olevin muutoksin:
”Rengaspanssari on yhteen kudotuista, niitatuista ja taotuista tai niittaamattomista renkaista valmistettu haarniska. Renkaiden tulee olla metallia ja valmistettu vähintään millin (1,0mm) vahvuisesta aineesta. Eurooppalaisessa neljä yhteen – kudoksessa langan halkaisijan suhde siitä tehdyn lenkin sisähalkaisijaan tulee olla 4/25. Muissa kuteissa haarniskan tulee olla läpäisemättömyydeltään tätä vastaava tai tiiviimpi sekä rakenteeltaan yhtä kestävä.”
Näillä muutoksin sääntöpykälä ottaisi kantaa myös litteistä lenkeistä valmistettuihin panssareihin (määrittelemällä niihin saman 1 millin miminiainevahvuuden).
SÄÄNTÖMUUTOSEHDOTUS 2: Splint-sääntöjen täsmennyksiä
Panssarisäännöissä tällä hetkellä oleva toinen porsaanreikä koskee mahdollisuutta valmistaa nahkasta splint-tyyppisiä suojia samoilla ainevahvuuksilla kuin mitä kiinteärakenteisetkin suojat. Metallilevyille määriteltiin aikanaan splint-suojan rajaksi 1,5 milliä (kiinteärakenteisten rajan ollessa 1,0mm) koska huomattiin 1-millisten metallisplinttien yleistyessä, että säännöissä on selvä porsaanreikä, joka alkoi yleistymään. Vastaavaa rajaa ei tultu koskaan määritellyksi nahkalle, mutta sama perusongelma pätee: rakentamalla suojat splint-tyyppisesti pystytään tekemään kevyempiä ja liikkuvampia suojia vähemmällä määrällä materiaalia, mikä taas on selvä porsaanreikä.
Ehdotan, että nahkalle materiaalina (sekä kovetetulle että pehmeälle) määriteltäisiin splint-tyyppisille suojille uudet minimit, joiden määrittelyn pohjana käytettäisiin tuota aikanaan metallisuojille päätettyä kerrointa 1,5. Lisäksi ehdotan, että samassa yhteydessä kiellettäisiin splint-tyyppisten suojien valmistaminen rengaspanssarikudoksella, nakkitakkikangaspanssareissa ja päältä tikatuissa kangaspanssareissa liian häröinä, vaikeasti määriteltävinä ja rakenteellisesti kummallisina viritelminä. Mikäli edellämainittuja kolmea panssarityyppiä ei päätetä kieltää koostamasta splint-tyyppisesti, niille pitäisi joka tapauksessa määritellä splint-rajat kuten muillekin materiaaleille.
Täten ainevahvuusrajat eri panssarityypeille olisivat seuraavat:
Levypanssarit, kiinteä 1mm – splint 1,5mm
Kovetettu nahka, kiinteä 3mm – splint 4,5mm
Pehmeä nahka, kiinteä 6mm – splint 9mm
(Nakkitakki-kangaspanssari, kiinteä 15mm – splint 22,5mm)
(Päältä tikattu kangaspanssari, kiinteä 10mm – splint 15mm)
(Rengaspanssarikudoksen splint-määrittely menee hankalaksi)
Lisäksi ehdotan, että splint-suojille määritellään enimmäispinta-ala, jonka siinä olevat raot saavat muodostaa. Ohessa havainnollistava kuva, mitä raot voisivat olla prosentteina. Huomautettakoon alla olevasta kuvasta, että pinta-alaa laskiessa vaaleanharmaita reunoja ei ole otettu huomioon.
Enimmäispinta-alaksi ehdotan 25%; sitä pienempi prosenttiluku ei ole mielestäni perusteltavissa 1,5-kertaisen ainevahvuuden muodostamaan haittaan suhteutettuna.
Lisäksi sääntöihin tulisi kirjoittaa lauseke, jossa määritellään, milloin suoja vielä lasketaan kiinteärakenteiseksi, eli kuinka suuria rakoja suojassa voi olla ilman, että se luokitellaan splint-tyyppiseksi. Ehdotan eron tekeväksi määritelmäksi seuraavaa: ”Splint-rakenteiseksi suojaksi määritellään suoja, jonka osien välissä on isompia rakoja kuin mitä panssarin valmistamiseen rakenteellisesti vaadittaisiin”. Käänteisesti, ollakseen kiinteärakenteinen suoja, panssarinkappaleessa ei tule olla osiensa yhtään isompia rakoja kuin mitä rakenteellisesti olisi mahdollista valmistaa.
Konkreettisena tekstinmuutoksena ehdotan kaikkeen ylläolevaan, että levypanssarit-osiosta (4.3.2.) poistetaan seuraava splint-suojia koskeva lauseke: ”Muuhun materiaaliin liitetyistä toisistaan erillisistä osista valmistetun haarniskan metalliosien paksuus tulee olla vähintään 1,5mm.” ja korvataan se luomalla sääntötekstin osioon 4.3.2. uusi alaluku ”Splint-tyyppiset suojat” tai ”Toisistaan erillisistä palasista koostetut suojat”.
Alaluvun sääntöteksti voisi kuulua esimerkiksi:
”Panssarit, jotka on valmistettu liittämällä levy- tai nahkamateriaalia toisistaan erillisinä osina samaa tai eri materiaalia olevaan pohjamateriaaliin, ainevahvuuksien tulee olla 1,5-kertaiset kiinteärakenteisiin suojiin verrattuna. Täten toisistaan erillisistä palasista koostetuissa suojissa minimiainevahvuusrajat ovat seuraavat:
Levypanssarit – 1,5mm (kiinteärakenteisissa 1mm)
Kovetetusta nahkasta tehdyt panssarit – 4,5mm (kiinteärakeisissa 3mm)
Pehmeästä nahkasta tehdyt panssarit – 9mm (kiinteärakenteisissa 6mm)
Rengas- eikä kangaspanssareita tule valmistaa muuta kuin kiinteärakenteisina suojina.”
Splint-rakenteiseksi suojaksi määritellään suoja, jonka osien välissä on isompia rakoja kuin mitä panssarin valmistamiseen rakenteellisesti vaadittaisiin. Mikäli splint-osien välillä olevien rakojen yhteispinta-ala on kuitenkin enemmän kuin neljäsosa (25%) koko suojan pinta-alasta, se ei ole enää panssaripistekelpoinen edes splint-suojan rajat täyttävänä (ellei eri splint-osia voida kohtuudella määritellä itsenäisiksi panssarinkappaleiksi, jolloin niihin sovelletaan tavallisia kiinteän rakenteen panssareiden sääntöjä ja vaatimuksia).”
SÄÄNTÖMUUTOSEHDOTUS 3: Täsmennyksiä epäautenttisten materiaalien käyttöön
Ehdotan alla olevia täsmennyksiä koskien luvun 4.3.1. legendaarisen epäautenttiset materiaalit sallivaan pykälään.
”Ulkonäöltään, painoltaan kuin vahvuudeltaan” -litanian korvaamista seuraavalla pätkällä: ”Ulkonäöltään, painoltaan kuin kestävyydeltään”. Perustelu tälle on se, että jo nykysäännöissä ”vahvuudeltaan” sana on mielletty tarkoittamaan nimenomaan ”kestävyyttä”, tarkoittaen käytännössä sitä että epäautenttisista materiaaleista tehtyjen panssarien tulee olla yhtä jämäköitä ja tukeviä. Mielestäni tuon yhden sanan muutos lausekkeeseen tekisi siitä tarkoituksenmukaisemman. Vaihtoehtoisesti listaan voisi sisällyttää kaikki neljä ylläolevaa vaatimusta.
Lisäksi ehdotan, että tässä yhteydessä KEINONAHKA täsmennetään vertautuvaksi kangaspanssarimateriaaliin pehmeän nahkan sijaan. Keinonahka vastaa ominaisuuksiltaan lähes kaikin puolin (ulkonäöltään, painoltaan, vahvuudeltaan ja kestävyydeltään) kangasta pikemminkin kuin nahkaa, jolloin olisi hyvä tehdä se myös määritelmällisesti selväksi. Jo nykyiset panssaripistesäännöt mahdollistavat sen, että panssaritarkastaja voi vaatia keinonahkasta tehdyltä suojalta (päältä tikatun) kangaspanssarin 10mm ainevahvuutta pehmeän nahkan 6 millin sijaan, mutta sääntöihin linjauksen kirjaaminen helpottaisi tulkintoja ja vältyttäisiin pettymyksiltä.
Maininnan tästä voisi lisätä yllä siteerattuun, luvun 4.3.1. pykälään epäauntettisista materiaaleista tai lukuun 4.3.2. jossa käsitellään eri panssarityypit ja niiden vaatimukset, joko kangaspanssareiden tai nahkapanssareiden alle.
SÄÄNTÖMUUTOSEHDOTUS 1: Rengaspanssarisääntöjen täsmennyksiä
1) Ehdotan, että rengaspanssareille määritellään sallittu minimiainevahvuus. Tällä hetkellä sellaista ei ole, mikä mahdollistaa säännöissä pienen, mutta merkittävän porsaanreiän: koneellisesti tehtyjen ja niitattujen rengaspanssarikudosten käytön. Saman suhdeluvun säilyessä rengaspanssarikudoksissa (sisähalkaisijan ja ainevahvuuden välillä) ne kevenevät, mitä pienemmäksi luvut menevät, ja alle 1-millisillä ainevahvuuksilla onkin mahdollista päästä painoluokkiin, jotka ovat olemattoman keveitä ja jotka eivät siten antaisi minkäänlaista peliteknistä haittaa. Minimiainevahvuuden määritteleminen yhteen milliin ei huonontaisi rengaspanssaria panssarityyppinä muuta kuin tukkimalla tämän porsaanreiän, ja yksi millin (1.0mm) rajana olisi linjassa muiden metallista tehtyjen panssareiden minimivaatimusten kanssa.
2) Ehdotan täsmennettäväksi sääntötekstissä ”neljä yhteen –kudoksella” tarkoitettavan nimenomaan EUROOPPALAISTA neljä yhteen kudosta (johon siis sillä yksinomaan tälläkin hetkellä viitataan. Tällä hetkellä, ilman kyseistä lisäystä, teksti voitaisiin saivarrellen tulkita tarkoittamaan esimerkiksi Japanilaista neljä yhteen –kudosta, joka on jo kokonaan eri panssarityyppi, eikä vastaa vahvuudeltaan lähellekään eurooppalaista neljä yhteen –kudosta.
Nämä ehdotukset voisi liittää sääntötekstiin esimerkiksi alla olevin muutoksin:
”Rengaspanssari on yhteen kudotuista, niitatuista ja taotuista tai niittaamattomista renkaista valmistettu haarniska. Renkaiden tulee olla metallia ja valmistettu vähintään millin (1,0mm) vahvuisesta aineesta. Eurooppalaisessa neljä yhteen – kudoksessa langan halkaisijan suhde siitä tehdyn lenkin sisähalkaisijaan tulee olla 4/25. Muissa kuteissa haarniskan tulee olla läpäisemättömyydeltään tätä vastaava tai tiiviimpi sekä rakenteeltaan yhtä kestävä.”
Näillä muutoksin sääntöpykälä ottaisi kantaa myös litteistä lenkeistä valmistettuihin panssareihin (määrittelemällä niihin saman 1 millin miminiainevahvuuden).
SÄÄNTÖMUUTOSEHDOTUS 2: Splint-sääntöjen täsmennyksiä
Panssarisäännöissä tällä hetkellä oleva toinen porsaanreikä koskee mahdollisuutta valmistaa nahkasta splint-tyyppisiä suojia samoilla ainevahvuuksilla kuin mitä kiinteärakenteisetkin suojat. Metallilevyille määriteltiin aikanaan splint-suojan rajaksi 1,5 milliä (kiinteärakenteisten rajan ollessa 1,0mm) koska huomattiin 1-millisten metallisplinttien yleistyessä, että säännöissä on selvä porsaanreikä, joka alkoi yleistymään. Vastaavaa rajaa ei tultu koskaan määritellyksi nahkalle, mutta sama perusongelma pätee: rakentamalla suojat splint-tyyppisesti pystytään tekemään kevyempiä ja liikkuvampia suojia vähemmällä määrällä materiaalia, mikä taas on selvä porsaanreikä.
Ehdotan, että nahkalle materiaalina (sekä kovetetulle että pehmeälle) määriteltäisiin splint-tyyppisille suojille uudet minimit, joiden määrittelyn pohjana käytettäisiin tuota aikanaan metallisuojille päätettyä kerrointa 1,5. Lisäksi ehdotan, että samassa yhteydessä kiellettäisiin splint-tyyppisten suojien valmistaminen rengaspanssarikudoksella, nakkitakkikangaspanssareissa ja päältä tikatuissa kangaspanssareissa liian häröinä, vaikeasti määriteltävinä ja rakenteellisesti kummallisina viritelminä. Mikäli edellämainittuja kolmea panssarityyppiä ei päätetä kieltää koostamasta splint-tyyppisesti, niille pitäisi joka tapauksessa määritellä splint-rajat kuten muillekin materiaaleille.
Täten ainevahvuusrajat eri panssarityypeille olisivat seuraavat:
Levypanssarit, kiinteä 1mm – splint 1,5mm
Kovetettu nahka, kiinteä 3mm – splint 4,5mm
Pehmeä nahka, kiinteä 6mm – splint 9mm
(Nakkitakki-kangaspanssari, kiinteä 15mm – splint 22,5mm)
(Päältä tikattu kangaspanssari, kiinteä 10mm – splint 15mm)
(Rengaspanssarikudoksen splint-määrittely menee hankalaksi)
Lisäksi ehdotan, että splint-suojille määritellään enimmäispinta-ala, jonka siinä olevat raot saavat muodostaa. Ohessa havainnollistava kuva, mitä raot voisivat olla prosentteina. Huomautettakoon alla olevasta kuvasta, että pinta-alaa laskiessa vaaleanharmaita reunoja ei ole otettu huomioon.
Enimmäispinta-alaksi ehdotan 25%; sitä pienempi prosenttiluku ei ole mielestäni perusteltavissa 1,5-kertaisen ainevahvuuden muodostamaan haittaan suhteutettuna.
Lisäksi sääntöihin tulisi kirjoittaa lauseke, jossa määritellään, milloin suoja vielä lasketaan kiinteärakenteiseksi, eli kuinka suuria rakoja suojassa voi olla ilman, että se luokitellaan splint-tyyppiseksi. Ehdotan eron tekeväksi määritelmäksi seuraavaa: ”Splint-rakenteiseksi suojaksi määritellään suoja, jonka osien välissä on isompia rakoja kuin mitä panssarin valmistamiseen rakenteellisesti vaadittaisiin”. Käänteisesti, ollakseen kiinteärakenteinen suoja, panssarinkappaleessa ei tule olla osiensa yhtään isompia rakoja kuin mitä rakenteellisesti olisi mahdollista valmistaa.
Konkreettisena tekstinmuutoksena ehdotan kaikkeen ylläolevaan, että levypanssarit-osiosta (4.3.2.) poistetaan seuraava splint-suojia koskeva lauseke: ”Muuhun materiaaliin liitetyistä toisistaan erillisistä osista valmistetun haarniskan metalliosien paksuus tulee olla vähintään 1,5mm.” ja korvataan se luomalla sääntötekstin osioon 4.3.2. uusi alaluku ”Splint-tyyppiset suojat” tai ”Toisistaan erillisistä palasista koostetut suojat”.
Alaluvun sääntöteksti voisi kuulua esimerkiksi:
”Panssarit, jotka on valmistettu liittämällä levy- tai nahkamateriaalia toisistaan erillisinä osina samaa tai eri materiaalia olevaan pohjamateriaaliin, ainevahvuuksien tulee olla 1,5-kertaiset kiinteärakenteisiin suojiin verrattuna. Täten toisistaan erillisistä palasista koostetuissa suojissa minimiainevahvuusrajat ovat seuraavat:
Levypanssarit – 1,5mm (kiinteärakenteisissa 1mm)
Kovetetusta nahkasta tehdyt panssarit – 4,5mm (kiinteärakeisissa 3mm)
Pehmeästä nahkasta tehdyt panssarit – 9mm (kiinteärakenteisissa 6mm)
Rengas- eikä kangaspanssareita tule valmistaa muuta kuin kiinteärakenteisina suojina.”
Splint-rakenteiseksi suojaksi määritellään suoja, jonka osien välissä on isompia rakoja kuin mitä panssarin valmistamiseen rakenteellisesti vaadittaisiin. Mikäli splint-osien välillä olevien rakojen yhteispinta-ala on kuitenkin enemmän kuin neljäsosa (25%) koko suojan pinta-alasta, se ei ole enää panssaripistekelpoinen edes splint-suojan rajat täyttävänä (ellei eri splint-osia voida kohtuudella määritellä itsenäisiksi panssarinkappaleiksi, jolloin niihin sovelletaan tavallisia kiinteän rakenteen panssareiden sääntöjä ja vaatimuksia).”
SÄÄNTÖMUUTOSEHDOTUS 3: Täsmennyksiä epäautenttisten materiaalien käyttöön
Ehdotan alla olevia täsmennyksiä koskien luvun 4.3.1. legendaarisen epäautenttiset materiaalit sallivaan pykälään.
”Ulkonäöltään, painoltaan kuin vahvuudeltaan” -litanian korvaamista seuraavalla pätkällä: ”Ulkonäöltään, painoltaan kuin kestävyydeltään”. Perustelu tälle on se, että jo nykysäännöissä ”vahvuudeltaan” sana on mielletty tarkoittamaan nimenomaan ”kestävyyttä”, tarkoittaen käytännössä sitä että epäautenttisista materiaaleista tehtyjen panssarien tulee olla yhtä jämäköitä ja tukeviä. Mielestäni tuon yhden sanan muutos lausekkeeseen tekisi siitä tarkoituksenmukaisemman. Vaihtoehtoisesti listaan voisi sisällyttää kaikki neljä ylläolevaa vaatimusta.
Lisäksi ehdotan, että tässä yhteydessä KEINONAHKA täsmennetään vertautuvaksi kangaspanssarimateriaaliin pehmeän nahkan sijaan. Keinonahka vastaa ominaisuuksiltaan lähes kaikin puolin (ulkonäöltään, painoltaan, vahvuudeltaan ja kestävyydeltään) kangasta pikemminkin kuin nahkaa, jolloin olisi hyvä tehdä se myös määritelmällisesti selväksi. Jo nykyiset panssaripistesäännöt mahdollistavat sen, että panssaritarkastaja voi vaatia keinonahkasta tehdyltä suojalta (päältä tikatun) kangaspanssarin 10mm ainevahvuutta pehmeän nahkan 6 millin sijaan, mutta sääntöihin linjauksen kirjaaminen helpottaisi tulkintoja ja vältyttäisiin pettymyksiltä.
Maininnan tästä voisi lisätä yllä siteerattuun, luvun 4.3.1. pykälään epäauntettisista materiaaleista tai lukuun 4.3.2. jossa käsitellään eri panssarityypit ja niiden vaatimukset, joko kangaspanssareiden tai nahkapanssareiden alle.
"Kerron Veljesten legendaarisista uroteoista, kuinka vaari nuoruuden päivinään teki motin puita vartissa ja muori keitti niin maukasta puuroa, että puutkin heräsivät henkiin sitä maistelemaan.."