Mystiset kuviot

[Joensuu]

Mietin tätä samaa eilen itse treeneissä. Heittokeihäitä joka jätkä voi käyttää suunnilleen samaan tapaan kuin jousia, ei ehkä yhtä tehokkaasti mutta kuitenkin.

Luullakseni keihäitä ois hyvä tehdä ihan reippaasti lisää, kun se esim. Rämäkilven takana kulkee vallan hyvin häiritsemättä taistelua millään tavalla.

[Falcata]

Heittokeihäissä on vain pari ongelmaa:
- heittokeihäällä osuminen keihäsmieheen vaatii treeniä
- useimmat tekevät niin huonoja heittokeihäitä että niillä osuminen vaatii enemmän tuuria kuin taitoa
- heittokeihäät ovat isompia ja lentävät hitaammin kuin nuolet --> kilpimiesten on ne helpompi torjua
- linjassa lasketaan heittokeihäiden osumat tosi huonosti
- heittokeihäitä on vaikea kantaa mukana enempää kuin 4-6

Mutta heittokeihäät ovat siitä huolimatta ihan niillä rivin kilpimiehillä erittäin hyviä tukiaseita, sillä monesti ajaudutaan tilanteisiin, joissa sillä kilpimiehellä on tilaisuus tiputtaa keihäsmies pelistä pois hyvällä heitolla. Monet vaan eivät jaksa / halua / viitsi / ole tulleet ajatelleeksi että sitäkin kannattaisi treenata. Käytännössä kaikki heittokeihäitä mukanaan kantavat joko heittävät ne liian aikaisin tai heittävät viisi metriä ohi. Osittain tästäkin syystä ufokilpi+heittokeihäitä skirmaajat olisivat ihan varteenotettava lisä linjan tueksi (ja tämä oli itseasiassa Takavasaran alkuperäinen konsepti vuodelle 08, muut eivät vaan innostuneet), sillä niillä on kilpikin niin voivat heittokeihäiden loputtua suorittaa perusskirmausta.

Mutta niistä heittokeihäistä ei kuitenkaan ole vaivaan nähden juurikaan hyötyä jos niitä ei osata käyttää.

Pekan suunnitelmat Rämän skirmish-osastolle kuulostavat pätevältä. Kaksi varsiasetta vihollisen kyljessä tekevät rumaa jälkeä ja useimmat skirmaajat välttävät varsiaseita kuin ruttoa (tai siis Ruttoa ). Omia pikkuskirmishryhmiä kannattaa käyttää mielestäni juurikin anti-skirmish hommiin, vihollisen linjan takana niistä ei ole juurikaan hyötyä.

Hyviltä kuulostaa suunnitelmat tähän asti, kunhan saadaan vielä käytännön tasolla hommat toimimaan niin avot!

[Theero]

Sitä paitsi pitää ottaa huomioon projektiilien pelote: esim. viime Rähinässä yksi Pohjan Väkeläinen sai pisettyä kuutta Aracoslaista paikallaan osoittamalla niitä jousella. Tietysti pelote ei ole yhtä suuri kokeneita joukkueita vasstaan, tai heittokeihäillä, mutta ne luovat aina pientä empimistä rynnäköinti-innossa. Ketä tahansa kyrsii menettää jalka kesken juoksua...

[Keisari_P]

Kokeilin ensimmäistä kertaa Sotahuutoskenessä jousta viimevuonna Risk-skenaariossa. Havaintoni oli, että juuri koskaan en ole pystynyt saavuttamaan yhtä suurta merkitystä taistelukentän yleistilanteeseen. Hyödynsin jousen pelotevaikutusta työntymällä nimeomaan lijan eteen passivoimaan vastustajan keihäsmiehiä antaen omille keihäsmiehille ratkaisevan edun. Vastustajan keihäsmiehet menivät kilpien taakse piiloon, lopettaen tikkaamisen. Tällä välin omat keihäsmiehemme tappoivat vastustajan kilpimiehet, ja vastustan linja murtui. Tämän jälkeen juoksin aina seuraavaan linjatilanteeseen saaden vastaavia murtoja aikaiseksi toistuvasti.

[Haiden]

Sitä paitsi pitää ottaa huomioon projektiilien pelote: esim. viime Rähinässä yksi Pohjan Väkeläinen sai pisettyä kuutta Aracoslaista paikallaan osoittamalla niitä jousella. Tietysti pelote ei ole yhtä suuri kokeneita joukkueita vasstaan, tai heittokeihäillä, mutta ne luovat aina pientä empimistä rynnäköinti-innossa. Ketä tahansa kyrsii menettää jalka kesken juoksua...

Jep mutta nykyään esimerkiksi monet skirmausosastot ovat pääseet tästä pelosta helposti pois, joten monesti jousimiehet skirmaajien keskelle revitään palasiksi, jos heille ei ole kunnollista suojaa ympärillä.

Kuten Kaiser_P kirjoitti että jousi saa aina itkemään keihäsmiehen verta, joko tappamalla hänet tai passivoittamalla hänet.

Tänä vuonna ainoa tapa miten unkari voi voittaa on tehdä yksi jättiläisnyrkki (rämä, lesket ja oravat), joka repii kaiken tieltä. Samalla kun rutto yrittää imeä mahdollisimman paljon vihollisia pois taistelusta tehdän maximaalista K/D ratiota. Motto voi tänä vuonna "Keihäsmiesten helvetti"

Jokainen suunitelma pitää tehdä ajattelen nopeutta ja miten saadaan teurastettua isoja määriä vihollisia pienellä juoksemisella. Meitä tulee AINA olemaan vähemän kuin vihollisia häviämme skirmauksessa, pitkässä linjajyystössä myöskin ja emme voi jakaa tai uhrata mitään ryhmään. Millä tulemme voittamaan meidän skenut on keihäsylivoimalla ja menemällä 1-2 kohdasta läpi keskittämällä hirveää painetta viholliselle.

Taktiikat jotka eivät tule toimimaan on lähettää mitään raskasta ryhmään selkään (2009 risteysriski esimerkki tästä, jolloin rämä lähti kiertämään jolloin maahinkainen ja perkele mätti muun armeijan matalaksi eikä rämä kerennyt tehdä mitään)

[Beatific]

tehdä yksi jättiläisnyrkki (rämä, lesket ja oravat), joka repii kaiken tieltä
...
Taktiikat jotka eivät tule toimimaan on lähettää mitään raskasta ryhmään selkään

Samaa mieltä. Jättiläisnyrkki, joka pistää kaiken paskaksi ja palamaan sillä välin kun muut sairastuvat kulkutautiin

[Falcata]

Kunnon keihäsnyrkki kasaan, jawohl. Meillä on niin hyvät ja hyvin varustetut keihäsmiehet että meillä pitäisi oikeastaan joka tilanteessa olla sekä laadullinen että määrällinen keihäsylivoima. Mikä on koko Sotahuudon voiton kannalta aika ratkaiseva seikka. Toisaalta se tuo myös todella paljon vastuuta. Meillä ei ole varaa virhearviointeihin, hyytymisiin tai pussiin jäämisiin. Näin ollen jos pääsemme sitä oikean laidan piikkipaikkaa pitämään, täytyy varmistaa että kyljillä on varmasti tarpeeksi omia skirmaajia varmistamassa ettei meidän nyrkkiä flänkätä. Se kun taitaa olla sekä vakavin että todennäköisin uhka nyrkille. Rutto ei tuota hommaa voi (halua) tehdä, meidän vahvuudet on hyökkäävässä skirmaamisessa. Ja Pohjan Väen jouset sijoitetaan linjaan joten perusskirmaajia jää aika vähän anti-skirmish hommiin Rämän skirmaajien kanssa. Eli toisin sanoen meille todennäköisesti syydettävät pikkuryhmät kannattanee sijoittaa ensi sijaisesti juuri anti-skirmish hommiin. Niin kauan kuin nyrkin ja vihollisen skirmaajien välillä on lihaa, pitäisi nyrkin pystyä puskemaan eteenpäin lakkaamatta. Täytyy taas toitottaa tätä ravilappu-efektiä, ettei sen laidan runnomisen jälkeen kaikki syöksytä omin päin vihollisen selkään, vaan rullataan vihollisen rivi hyvässä järjestyksessä. Näin keihäsmiehet eivät jää yksin ja nyrkki on paremmissa asemissa mahdollisiin suunnitelmanmuutoksiin jos liittolaisarmeijat päätyvät ottamaan rumasti kuuppaan toisessa laidassa. Eli paritetaan Rämä+Leskentekijät+Pohjan Väen jouset isoksi nyrkiksi, jonka selustaa ja kylkiä vartioivat Rämän ja Pohjan Väen (jousettomat) skirmaajat ja meille vielä päätyvät pikkuryhmät. Kolmantena joukkona Rutto, joka pyrkii aggressiivisesti vihollisen selkään, jolloin nyrkin homma helpottuu entisestään. Nyrkki+Antiskirmaajat+Rutto yhtälö tuntuu ainakin paperilla voittavalta kolminaisuudelta. Pidetään oma armeija kasassa tekemässä samaa hommaa niin säilytämme toimintakykyisyyden riippumatta siitä keitä meillä on puolellamme / vastassa.

[Joensuu]

Haidenin mainitsema paine yhteen pisteeseen on asia johon tykästyin jo Kymen jääkäripataljoonan koulutuksessa.

Siellä avaintermi oli "paikallinen ylivoima".

Siinä tärkeää on se, että aiotut liikkeet toteutetaan, kunnolla, nopeasti ja nimenomaan hyvässä järjestyksessä. Falcatan mukaisesti vaarana on virhearvioinneista johtuva pussiin jääminen. Jos paikallista ylivoimaa yrittävä nyrkki tekee virhearvion, jäätää jossain eikä pääsekään suunnitelman mukaisesti etenemään tai ota ajoissa irti, lopputulos on just se että osasto jää pussiin, paikallinen ylivoima menetetään ja joko hävitään (todennäköisintä koska vihollinen pääsee saartamaan) tai sit voitto vaatii törkeät miestappiot.

Siksi näkisin että hyvin tärkeää on päättäväinen, motivoitunut ja ripeä toiminta. Tarvitaan ryhmäkohtaisesti hereillä olevaa asennetta ja armeijajohdolta oikeasti tarkkaa pelisilmää. Valitaan hyvin kohteet joihin paine kasataan ja mennään päättäväisesti yhteenottoon, ja jos joku menee pieleen niin pitäis pystyä ottamaan irti ja tekemään varasuunnitelma. Tässä ehkä joku Keisari_P:n mainitsema yleisesti etukäteen suunniteltu failsafe olisi hyvä.

Haiden mainitsi risteysriskin viime vuonna, ja liian ison osaston lähettämisen selkään. Tuo ei ollut ainoa skenaario jossa kävi paskasti. Ongelma oli yleensä se, että Rämä lähti yksinään selkään, jossa yritti aiheuttaa tuhoa, mutta loppujen lopuks oli aivan liian kaukana pääjoukosta. Lopputulos oli se että ensin vihollinen söi Rämän, sitten muut. Tai toisin päin. Jos koukkausosastoja käytetään, niiden pitäis pystyä ajoittamaan iskunsa yhteen pääosaston hyökkäyksen kanssa jotta oikeasti saadaan aikaan tehokas hyökkäys kahdelta suunnalta.

(Ja samalla näiden molempien pitäis varoa sitä etteivät pussitu.)

[Aarimoto]

Siinä tärkeää on se, että aiotut liikkeet toteutetaan, kunnolla, nopeasti ja nimenomaan hyvässä järjestyksessä. Falcatan mukaisesti vaarana on virhearvioinneista johtuva pussiin jääminen.

Tässä se toteuttaminen on ehdottoman tärkeää. Niiden, jotka ovat menossa painopistealueelle, täytyy olla menijöitä. Jäätäminen tämmöisissä kohdissa on ihan varmasti murhaa. Kuten toisaallakin on todettu, yksinkertainen on kaunista.

...tai sit voitto vaatii törkeät miestappiot.

Tämä taas on tyypillistä sotahuutoa.

Siksi näkisin että hyvin tärkeää on päättäväinen, motivoitunut ja ripeä toiminta. Tarvitaan ryhmäkohtaisesti hereillä olevaa asennetta ja armeijajohdolta oikeasti tarkkaa pelisilmää. Valitaan hyvin kohteet joihin paine kasataan ja mennään päättäväisesti yhteenottoon, ja jos joku menee pieleen niin pitäis pystyä ottamaan irti ja tekemään varasuunnitelma. Tässä ehkä joku Keisari_P:n mainitsema yleisesti etukäteen suunniteltu failsafe olisi hyvä.

Armeijan johto ei muissa kuin hitaissa tai luonteeltaan pitkään kestävissä (risk) skenuissa saa enää komentoja ryhmille, kun ollaan menossa. Nämä sohun skenut tuppaavat kestämään niin vähän aikaa, että ryhmänjohtajien peliäly tai näiden mukaan jalkautuneen ylemmän (so. kovaäänisemmän) johtajan räksytys ratkaisee aika paljon kesken skenun. Hätäkäskynkin pitää olla ihan törkeän yksinkertainen ja mielellään etukäteen treenattu.

[Falcata]

Siellä avaintermi oli "paikallinen ylivoima".

Joo sama termi pätee näissä piireissä ihan yhtä hyvin. Kun meidän tyyppejä on suhteessa enemmän taistelukentän polttopisteessä X, on pullat yleensä hyvin uunissa. Siihen tietty pyritään, että mahdollisimman moni meidän urho pystyy muiluttamaan vihollista niin että viholliselta yksikään ei pysty muiluttamaan meitä. Ja tämähän hoituu joko a) keihäillä, b) kantama-aseilla, c) flänkkäämisellä. Ja melkeinpä vielä tossa järjestyksessä.

Mites tota, ideoita respallisiin skenuihin? Pyritäänkö ylläpitämään jatkuvaa miesvahvuutta (eli respalta juostaan suoraan takaisin riviin heti kun pääsee respaamaan) vai odotetaanko että saadaan riittävän iso joukko respaamaan (jolloin osa respaavista joutuu seisoskelemaan toimettomana). Ensinnä mainitulla tavalla saadaan pidettyä kohtalaisen vakio määrä lihaa kentällä koko ajan, mutta respalta ei juuri saada merkittävän voimakkaita, voimasuhteita kääntäviä vahvistuksia. Jälkimmäisellä tavalla taisteleva vahvuus tippuu kuolemien myötä pidemmäksi aikaa, mutta toisaalta kunnollisen kokoinen organisoitu iskujoukko voi kääntää skenaarion kulun - jos vastustaja ei siis ole leiponut ylivoimalla meidän jo taistelevia osastoja kumoon. Ainakin valtaosa skirmaajista suosinee ensimmäistä, mutta ainakin Perkele käytti viime Sohussa jälkimmäistä. Molemmilla tavoilla on hyvät ja huonot puolensa, mutta kumpaa pyritään käyttämään? Tilanteita joissa toinen vaihtoehto on toista parempi?

[Joensuu]

Respoissa näkis melkein niin että mikäli kentällä oleva osasto heikkenee niin ettei pysty toteuttamaan sitä mitä on tekemässä niin tarpeen on muutenkin perääntyä ja koota joukot. Liian heikolla yksiköllä ei kannata jäädä tapattamaan itseään.

Jos taas kentällä oleva tilanne on hyvä, niin respaajan kannattaa juosta mahdollisimman nopeasti takaisin yksikkönsä mukaan.

Vähän sitä voi arvioida kuollessaankin - Jos havaitsee että koko oma joukko tehtiin tai kohta tehdään, kannattaa varmaan lähteä respapaikalta yhdessä toimien, jos taas ottaa nuolen naamaansa mutta muuten oma porukka on menestymässä ihan hyvin, voi kirmata takaisin ruotuun.

Tietysti Sotahuudossa pitkien respaetäisyyksien kanssa tätä voi olla hiukan vaikeampi arvioida.

[Susikukko]

Ehdotan, että respa skenuissa on komentaja jonka paikka on jossain mätön ja riski pisteen välimaastossa.

Jos pallo on meillä lähettää komentaja respat heti takaisin omiin ryhmiinsä, jos tilanne on heikko tai menetetty, kerää komentaja isku joukon ja pelaa ne parhaan kyvyn mukaan, kuitenkin nopeasti. Yleensä heikkoon tilanteeseen juoksevat yksittäiset respat tulevat vain heti takaisin leuka ja mieli alhaalla. Tämä on tosin aika raakaa niille kenen kädet ovat jo paskassa, mutta c'est la guerre.

Minulle tulee yhteisestä irti komennosta mieleen vain tilanne, joka päättyy riitaan skenun jälkeen, että kun te lähditte ja jätitte meidät yksin. Käskyt kun välittyvät ja toimivat vielä huonommin sohussa, koska emme treenaa yhdessä. En näe, että voimme ottaa irti jos olemme jo taistelussa, ainoastaan jos huomaamme reilusti ennen kontaktia, että tämä tulee olemaan huono paikka. Tällöinkin pitää huutaa valmistautukaa irtautumaan! monta monta kertaa.

Tällöinkin vähintään yksi ryhmä jatkaa eteenpäin tai jää ihmettelemään, et mihin muut menee. Vähän sama ongelma on usein tuossa eteenpäin menemisessä kun on hetki, usein näkee tuhannen taalan paikan, mutta jengi vain jäätää, millähän tästä pääsis eroon armeija koossa?

EDIT: kirjoitin samaan aikaan aleksin kanssa

[Joensuu]

Joohoh. Sepä se. Irtaantumisen kyllä pitäisi onnistua jos riittäis joka ryhmään sen verran viileäpäisiä kavereita että pystyy katsomaan mitä muut ryhmät tekee. Se ei tietty auta jos on jo niin syvällä ettei itse pääse pois, mut sille taas on vaikea toisten tehdä mitään. Jos kätesi tekee syntiä, leikkaa se pois. (Ellei muu auta)

Ja tässä taas tulee se toinen oppi mistä ketjussa aiemmin on puhuttu: etäisyyttä ei koskaan pitäis olla niin paljon että ei saada enää selville mitä muut tekee. Ainahan sitä ei kyllä voi välttää, mut siis se pitäis pystyä välttää että pääjoukko irtaantuu ja mahdollinen kylki/selustaosasto ei näe sitä ja tappaa itsensä vihollisen näppärästi järjestyvään selustaan.

BTW Sitä kyllä toivoisin ettei ois tarpeen riidellä kenenkään kanssa. Helpostihan se tietty tapahtuu jos taistelut menee jatkuvasti kädelleen ja alkaa turhautuminen iskeä.

[Falcata]

Sounds like a plan. Isomman alueen riskeissä ruvetaan myös ihan oikeasti tarvitsemaan tiedustelijoita, jotka ravaavat risk-pisteiden ja komentajan välillä tilannepäivitysten kanssa. Kenttäriskeissä ei juurikaan tarvita, mutta jos nyt tulee semmoinen paikka että on laaja metsäalue jossa täytyy tapella useammalla paikalla niin se että respapomo tietää eri pisteiden tilanteen helpottaa oikeiden päätösten tekoa. Tiedusteluhommiin parhaiten taitavat soveltua joko pohjan väen jousettomat skirmaajat tai sitten meille vielä mahdollisesti lykättävät pikkuryhmät.

[JP666]

tuli vaan oravista mieleen..... Melkein joka kerta kun ampuu jousella tollaseen törkeeseen väkimäärään niin nuolet ei kestä,joku astuu kuitenkin päälle. Eli se riviin ampuminen on aika nuolia syövää.... tietysti jos niitä nuolia on ihan törkeesti niin miksipäs ei.

[Kommando]

*Jääpussi otsalla ja kahvikuppi kädessä*

Uuh, alkaa mennä liian korkeelentoiseksi ja spekuloinniksi, sanon minä. Ideoita kyllä näyttää kaikilta löytyvän, mutta aina löytyy jokin huono puoli. Mutta sitä se on. Ei oo varmaan olemassa voittamatonta taktiikkaa, jossa ei olisi aukkoja. Itse kannatan tota nyrkki-ideaa, jossa oli jousettomia anti-skirmaajia, Ruton porukat aggressiivisimpina offensive-skirmajina ja loput muodostais varsinaisen iskuryhmän. Se vaikuttaa hyvältä ja ainoat ongelmat mun mielestä on:

- Pussiin jääminen
- Anti-skirmaajat ei halutussa paikassa
- Rutolla menee jokin persiilleen, vaikka epäilenkin

[Azor]

Ideoita kyllä näyttää kaikilta löytyvän, mutta aina löytyy jokin huono puoli.

Kunhan pidetään homma simppelinä (tuo iso Nyrkki on), ei yritetä kaikki johtaa samaan aikaan (tämä lähinnä Rämälle) ja pidetään hauskaa, niin tulee varmasti myös tulosta.

Kuulostaa järkevälle pitää oma armeija kasassa.

- Pussiin jääminen
- Anti-skirmaajat ei halutussa paikassa
- Rutolla menee jokin persiilleen, vaikka epäilenkin

Pussiin jäämisen riski on kestettävissä, jos vaihtoehtona on tehottomuus ja lopulta tuhoutuminen liiallisesta hajanaisuudesta.

Anti-skirmaajiin ja Ruttoon tulee vain luottaa. Usko, veli, usko!

[Skylark]

Avainasemassa on minne keihäsnyrkin sijoittaa. Jos me yritetään liian kovaa palaa, tulee seinä vastaan, homma pysähtyy ja menee nysväykseksi kunnes meiltä pikkuhiljaa loppuu miehet. Jos taas yritetään "nopeasti ja taktisesti" kolata possut alta pois, tulee siitä hippaleikkiä, mitään ei saada kiinni ja aikaa vaan palaa, oma osasto hajoaa palasiksi.
Pitää siis etsiä sopivankokoista hitaastiliikkuvaa höttöistä massaa joka on mahdollista syödä. Sitten siirrytään seuraavaan paikkaan. Koko ajan pitää pysyä pieni liike. Meidän ei tarvitse hallita kuin hyvin pientä pinta-alaa taistelukentästä kunhan siellä on liikkuvaa ja päättäväistä ylivoimaa. Rittävästi anti-skirmaajia jotka eivät mene liian kauaksi.

Vähintään viikko ennen tapahtumaa pitää koota ylös mitä tässä on keskusteltu ja mitä päätetty: kuka on nyrkki/skirmaaja/antiskirmaaja? Mitä tehdään ja Mitä EI tehdä? Ettei jää suunnitelmat puolitiehen ja kukaan ei tiedä mihin päätökseen oikeasti tultiin.

Respaamisesta: Respoja ohjaava päällikkö on hyvä idea. Kaikki respaavat Hänen luokseen. Ovatko muut samaa mieltä?
Mikäli respoja on rajallinen määrä, olisiko syytä ottaa säännöstelypolitiikka käyttöön? Muuten raskaat ja panssaroidut eivät ehdi juuri respata kun kepeät kamikazemiehet käyvät ottamassa tuplia metsässä ja syövät kaiken kuorman.

RISKistä: Hitaat ja raskaat prioirisoivat lähipisteitä, takalaidasta on törkeän hidasta respata ja miehet kauan pois pelistä. Nopeat jalat voivat taas mennä kauas. Jos koko taistelukenttä on näkyvissä, riittää että meillä on respauskomentaja tai Unkarin kuningas. Taktiikat voidaan toteuttaa sitten paikallisesti. Jos taas ollaan metsässä, ja näkyvyys on pieni, on tilanne täysin toinen. Jokaista hallittavaa pistettä/väylää kohti tiedustelupartio josta joku juoksee kokoajan. Se pitää yhteyttä keskeiseen hallintapisteeseen. Taistelun kokonaiskuva on tiedustelijoiden varassa joten niiden on oltava luotettavia ja selväsanaisia tolkun miehiä. Viimevuoden ryhmätreenipäivä osoitti että se on sekä mahdollista että tappavan tehokasta. Tämä rumba siis vain jos näkyvyyttä ei ole.

[Beatific]

Vähintään viikko ennen tapahtumaa pitää koota ylös mitä tässä on keskusteltu ja mitä päätetty

Mielestäni voisi perustaa vaikka saman tien toisen, raskaasti moderoidun viestiketjun (esim. 'Varmat kuviot - lue tämä'), johon pikkuhiljaa ja tiiviiseen muotoon editoidaan siihen ensimmäiseen ja ainoaan viestiin sisään Unkarin sotadoktriinia siltä osin kuin konsensus on olemassa.

Spekulointi, keskustelut ja uudet ideat sitten tässä ketjussa.

Joo, ja respoja ohjaava päällikkö on hyvä idea.

[Azor]

http://forum.sotahuuto.fi/viewtopic.php?p=106259

[Kommando]

Kyllähän Azor (veli? ) mää uskon muihinkin, eihän sitä muuten voita taisteluita. Rooman armeijankin tehokkuus nousi, kun kaikki sai yhtnäiset uniformut ja johtajat valittiin rivimiehistä.

[Falcata]

Tuossa ehtoolla keräännyttiin parin boffaajan kanssa ravintola Sohwiin spekuloimaan Sohu kuvioita ihan puhtaasta spekuloinnin ilosta, ja tultiin siihen tulokseen että paperillakin meidän pitäisi suoriutua todella hyvin useimmissa tilanteissa! JP tai Hyden tai joku voi varmaan purkaa meidän hienoja ajatuksia tarkemminkin jossain välissä. Pääpointteja kuitenkin nyt ainakin se, että useimmissa tilanteissa meillä on selkeä yliote linjassa, koska vihollinen on monissa tilanteissa pakotettu käyttämään kevyempiäkin yksiköitään linjassa. Jos taas näin ei tehdä, linja on entistäkin heikompi, mutta vihollisilla on merkittävä skirmaajaylivoima, joka voi mahdollisesti jo puhtaalla massallakin jyrätä meidän anti-skirmaajien yli linjamoukarien selkään (tämä uhka varsin suuri silloin kun vastapuolella ovat Tura, Entalia, Possut, Muerte, Spitaaliset).

Yksi mahdollinen ratkaisu tähän on Caesarinkin käyttämä kuvio Pompeiuksen armeijaa vastaan. Pompeiuksella oli huomattavasti Caesarin ratsuväkeä parempi ratsuväki, joka ensin löi Caesarin ratsuväen ja ryhtyi sitten syömään laitaa (vrt. vihollisen skirmishlauma juoksee ensin meidän antiskirmaajista yli ja flänkkää meidän linjan). Caesarilla oli kuitenkin linjojen takana reserviyksikkönä ns. 'neljäs kohortti' valmiina, joka löi Pompeiuksen ratsuväen. Caesar muuten voitti taistelun vaikka oli selkeä altavastaaja. Eli vähän samaan tyyliin me voisimme jättää suurehkon linja- tai semilinjaryhmän reserviin niissä tilanteissa, kun meillä on muutenkin selkeä linjaylivoima ja vastustaja on sijoittanut merkittävän määrän skirmaajia jompaan kumpaan laitaan. Tämän reserviyksikön tulisi sitten torjua vihollisskirmaajien myllytysyritys yhdessä anti-skirmaajien kanssa, jolloin meidän muu linja voi ensin leipoa vihollisen linjan ja sitten taas ryhmittyä hyviin asemiin vihollisen skirmaajien tuhoamiseksi.

Useimmat illan päätelmät perustuivat siihen oletukseen, että jokseenkin paljon tulee armeijajaot olemaan Unkari-Kreikka-Latina vastaan Ottomaanit-Tataarit-Serbia. Tällöin vihollisen ainoat selkeästi linjaryhmiksi profiloituneet linjaryhmät ovat Kuola ja SOS (jossain määrin ehkä myös Sparta?), kun meillä taas on Rämä+Leskentekijät, Perkele, Graal ja jossain määrin ehkä myös Maahinkainen ja Ulfnar. Lyhyemmälläkin matikalla tuosta laskee aika nopeasti että meillä on raskasta kalustoa huomattavasti enemmän, joten vihollinen joutuu joko syöttämään linjaan kevyitä ryhmiä, tai yrittämään erittäin nopeaa ja aggressiivistä pussittamista. Näin ollen yhden tai kahden vahvahkon ja liikkuvan ryhmän sijoittaminen reserviin tuollaisen tempun varalle voisi tietyissä tilanteissa olla järkevää.

Ja tosiaan painotetaan taas että tässä ollaan vahvasti oltu spekuloimassa puhtaasta spekuloimisen ilosta.

[Falcata]

Lopulliset armeijajaot tuli. Tervetuloa vaan Gobbot ja Herrasmiehet! Kreikka ja Latina eivät saaneet pooliryhmiä ollenkaan, joten nyt ollaan taas "samalla viivalla" muiden kanssa miesvahvuudeltakin. Ja tilanne kallistuu kyllä mun mielestä meidän eduksi pooliryhmien myötä.

[PattiJalka]

Terve Falcatallekin, mukavaa päästä tähän jengiin.

Näyttää siltä että Unkari on vahvoilla jakojen lukkiuduttua, hyvä niin, mutta ei anneta sen hämätä.
Herrasmiehistä osaan sanoa sen että he ovat anti-skirmish/perseensuojaus osastoa, joten rämä saa entistä enemmän jengiä taakseen. Goblinit taas tulevat tekemään aktiivista skirmausta Ruton tyyliin vihollisen päädyssä, mutta mitä itse opin tätä keskustelua lukiessani, pyritään pysymään Nyrkin läheisyydessä maksimihyödyn saavuttamiseksi.

/Goblineiden RJ

[Puranen]

Totuus tulee laps... goblinin suusta. Anti-skirmish we go. Viime vuonna tuimme käytännössä kahta joukkuetta, jotta ne pystyivät paremmin hoitamaan omaa hommaansa. Staattisimmissa skenuissa, jossa vahva linja on vahva, suojasimme Perkeleen sivustoja ja takamusta, mobiiliimmissa skenuissa oltiin Possujen mukana, pitäen huolen, ettei heidän tarvinneet olla koskaan yksin. En näe mitään syytä lähteä tästä poikkeamaan, mitä nyt Perkele ja Possut pitää päivittää Unkarilaiseen.