Kelloseppävertaus (fanifiktio)
- Lijacote
- Kersantti
- Viestit: 59
- Liittynyt: Lauantai, 03.06.2006 08:58
Kelloseppävertaus (fanifiktio)
Kas tässä teille, loppuun hiottu ja täydellisyyteen asti voideltu Kelloseppävertaus, tarina eräästä taistelijasta. Kritiikkiä saa esittää, mutta jotkut ratkaisut ovat täysin tarkoituksellisia.
++++++++++++++++++++++++++++++++
Kahdentoista vuoden ajan olen palvellut herrani alaisuudessa, milloin isännän henkeä suojellen, milloin nuorimmalle opetusta antaen. Olen ollut onnekas päästessäni tämän perheen taloon, sillä se löytyy Camorran vauraammasta päästä, ja työni ei ole yksinäistä; olen yksi tusinasta palvelijasta. Kahdentoista vuoden ajan olen palvellut herraani, Catoa, ja hänen perhettään, ja nyt se kaikki päättyy. Minun olisi pitänyt ymmärtää tulevan tuhon merkit.
Siitä on nyt auringon nousu ja lasku, siitä yöstä kun suurimman kilpailijamme joukot tunkeutuivat pihallemme, mursivat porttimme ja kaatoivat suojelusloitsumme, häpäisivät patsaamme ja marssivat suureen taloomme. Flaminiuksen omat miehet eivät olleet näin rohkeita, ei; nämä olivat palkkasotilaita. Kirottu olkoon Flaminiuksen suku ja Camorran raha. Asetuin tunkeilijoita vastaan kahden toverini kanssa, ja peittosimme ensimmäiset uhkarohkeat, jotka olivat irtaantuneet pääjoukosta innossaan ryöstää ja tappaa.
Emme kuitenkaan kuvitelleet pärjäävämme palkkasotilaiden pääasiallista joukkiota vastaan, vaan vetäydyimme suurien kaksoisovien taakse, talon sydämen lähelle. Asetimme oven esteeksi kaiken irtaimiston, ja marmorinen kaappi pysäyttikin jyskytyksen hetkeksi. Muutaman hetken päästä naapuruston toinen kelloseppäyritys murtautuisi sisään noista ovista ja surmaisi koko perheen, ja tuhoaisi talon sykkivästä sydämestä kaikkein arvokkaimman; Caton laboratoriopajan, hänen verensä ja sielunsa.
Yksi ihailtava piirre Catossa oli hänen omistautumisensa työllensä, ja nytkin hän oli pajassaan, tekemässä jotain meille tuntematonta. Kaduin vain sitä, etten ollut nähnyt häntä enemmän, kun pitelin kaappia ovea vasten ja tunsin toisella puolella tuhon heilurin. Kuolema lähestyi, ja kohta muurinmuurtajaksi valjastettu pylväs rikkoisi vastuksemme. Kalmanhiki nousi iholleni, karvas tappion maku kurkkuuni ja juoksin herrani pajaan. Järkeilin, että hänen rauhallinen ja vetäytyvä olemuksensa keskellä kellokoneistoa olisi näkymä jonka haluaisin viimeisekseni. Kadun päähänpistoani, sillä kuolema olisi minua paremmin palvellut.
Astuin pimeyteen, jossa vain korvani tiesivät kertoa tuhansista rattaista, jotka kääntyivät mekaanisella kohinalla kaikkialla ympärilläni. Tunsin massiivisen heilurin liikkeen ylläni, ja järkytyin kun ymmärsin tilan laajuuden. Oliko tämä herrani paja, vai olinko astunut tuonpuoleiseen? Silmäni kuitenkin tottuivat pajan kaamokseen, ja paljastivat minulle määrätyn polkuni syvemmälle pajaan. Kaukaa siinsi valoa, kuin aamunkoin hohde pelon yössä. Sieltä löysin herrani.
Valon luota löysin herrani, joka oli hukkua tanssivaan tuleen. Se peitti hänen uudet mittasuhteensa, hänen uudet kasvonsa. Hänestä huokui tuho ja kadotus, mutta hänen kultaiset kasvonsa hymyilivät. En enää tunnistanut Catoa, vanhaa kellomestaria. Hän ojensi yhden käsistään, ja puhui käsittämättömästi. Hänen äänensä pauhasi kuin tuhat raivoisaa merta, se peitti minut ja alisti vääristykselleen. Herrani komentava ääni käski minut seuraamaan häntä huojuvaan kaaokseen. En voinut vastustaa, niin raskaat olivat syntini. Laskeuduin kuplivan pinnan alle, huumaava polte takoi minut uusiksi ja nousin uutena tähän vanhaan maailmaan.
Kahdentoista vuoden ajan olen palvellut herrani alaisuudessa, ja niin tulisi olemaan tästä hetkestä ikuisuuteen.
Hävitköön maa ja korventukoon taivas!
++++++++++++++++++++++++++++++++
Kahdentoista vuoden ajan olen palvellut herrani alaisuudessa, milloin isännän henkeä suojellen, milloin nuorimmalle opetusta antaen. Olen ollut onnekas päästessäni tämän perheen taloon, sillä se löytyy Camorran vauraammasta päästä, ja työni ei ole yksinäistä; olen yksi tusinasta palvelijasta. Kahdentoista vuoden ajan olen palvellut herraani, Catoa, ja hänen perhettään, ja nyt se kaikki päättyy. Minun olisi pitänyt ymmärtää tulevan tuhon merkit.
Siitä on nyt auringon nousu ja lasku, siitä yöstä kun suurimman kilpailijamme joukot tunkeutuivat pihallemme, mursivat porttimme ja kaatoivat suojelusloitsumme, häpäisivät patsaamme ja marssivat suureen taloomme. Flaminiuksen omat miehet eivät olleet näin rohkeita, ei; nämä olivat palkkasotilaita. Kirottu olkoon Flaminiuksen suku ja Camorran raha. Asetuin tunkeilijoita vastaan kahden toverini kanssa, ja peittosimme ensimmäiset uhkarohkeat, jotka olivat irtaantuneet pääjoukosta innossaan ryöstää ja tappaa.
Emme kuitenkaan kuvitelleet pärjäävämme palkkasotilaiden pääasiallista joukkiota vastaan, vaan vetäydyimme suurien kaksoisovien taakse, talon sydämen lähelle. Asetimme oven esteeksi kaiken irtaimiston, ja marmorinen kaappi pysäyttikin jyskytyksen hetkeksi. Muutaman hetken päästä naapuruston toinen kelloseppäyritys murtautuisi sisään noista ovista ja surmaisi koko perheen, ja tuhoaisi talon sykkivästä sydämestä kaikkein arvokkaimman; Caton laboratoriopajan, hänen verensä ja sielunsa.
Yksi ihailtava piirre Catossa oli hänen omistautumisensa työllensä, ja nytkin hän oli pajassaan, tekemässä jotain meille tuntematonta. Kaduin vain sitä, etten ollut nähnyt häntä enemmän, kun pitelin kaappia ovea vasten ja tunsin toisella puolella tuhon heilurin. Kuolema lähestyi, ja kohta muurinmuurtajaksi valjastettu pylväs rikkoisi vastuksemme. Kalmanhiki nousi iholleni, karvas tappion maku kurkkuuni ja juoksin herrani pajaan. Järkeilin, että hänen rauhallinen ja vetäytyvä olemuksensa keskellä kellokoneistoa olisi näkymä jonka haluaisin viimeisekseni. Kadun päähänpistoani, sillä kuolema olisi minua paremmin palvellut.
Astuin pimeyteen, jossa vain korvani tiesivät kertoa tuhansista rattaista, jotka kääntyivät mekaanisella kohinalla kaikkialla ympärilläni. Tunsin massiivisen heilurin liikkeen ylläni, ja järkytyin kun ymmärsin tilan laajuuden. Oliko tämä herrani paja, vai olinko astunut tuonpuoleiseen? Silmäni kuitenkin tottuivat pajan kaamokseen, ja paljastivat minulle määrätyn polkuni syvemmälle pajaan. Kaukaa siinsi valoa, kuin aamunkoin hohde pelon yössä. Sieltä löysin herrani.
Valon luota löysin herrani, joka oli hukkua tanssivaan tuleen. Se peitti hänen uudet mittasuhteensa, hänen uudet kasvonsa. Hänestä huokui tuho ja kadotus, mutta hänen kultaiset kasvonsa hymyilivät. En enää tunnistanut Catoa, vanhaa kellomestaria. Hän ojensi yhden käsistään, ja puhui käsittämättömästi. Hänen äänensä pauhasi kuin tuhat raivoisaa merta, se peitti minut ja alisti vääristykselleen. Herrani komentava ääni käski minut seuraamaan häntä huojuvaan kaaokseen. En voinut vastustaa, niin raskaat olivat syntini. Laskeuduin kuplivan pinnan alle, huumaava polte takoi minut uusiksi ja nousin uutena tähän vanhaan maailmaan.
Kahdentoista vuoden ajan olen palvellut herrani alaisuudessa, ja niin tulisi olemaan tästä hetkestä ikuisuuteen.
Hävitköön maa ja korventukoon taivas!
- tiarAnon
- Sotalordi
- Viestit: 1379
- Liittynyt: Torstai, 23.02.2006 14:47
- Paikkakunta: Espoo
- Styxe
- Paroni
- Viestit: 183
- Liittynyt: Sunnuntai, 09.09.2007 22:17
- Paikkakunta: Kerava
- Lijacote
- Kersantti
- Viestit: 59
- Liittynyt: Lauantai, 03.06.2006 08:58
- Styxe
- Paroni
- Viestit: 183
- Liittynyt: Sunnuntai, 09.09.2007 22:17
- Paikkakunta: Kerava
mun mielestä lopetus kruunasi koko jutun. jos se olisi loppunut jotenkin muuten, se ei välttämättä olisi ollut kertomisen väärti. tällä en tarkoita, että alku olisi huono, vaan että tarinasta olisi jäänyt puuttumaan jotain olennaista. siltä musta ainakin tuntuu. mutta ehkä se johtuu siitä, että oma kertomukseni loppui aika samalla tavalla. musta se tuntui ainoalta loogiselta tavalta lopettaa, koska halusin sillä kertoa, miten tarinan henkilöstä tuli jokin epäihminen, tai mikä nyt onkaan.
tulipas taas avautumista. pidän loput mölyt mahassani. kiitos ja hyvää yötä.
tulipas taas avautumista. pidän loput mölyt mahassani. kiitos ja hyvää yötä.
2007 Auerbach-Galenit
2008-2013 Tuonen Korpit
2014 PeikonRiski
2015 Imperiumilla lainassa
2016-2017 RiskiRetkeläiset
2018 Valdyrilla lainassa
2008-2013 Tuonen Korpit
2014 PeikonRiski
2015 Imperiumilla lainassa
2016-2017 RiskiRetkeläiset
2018 Valdyrilla lainassa
- tiarAnon
- Sotalordi
- Viestit: 1379
- Liittynyt: Torstai, 23.02.2006 14:47
- Paikkakunta: Espoo
- Azor
- Ylläpito
- Viestit: 1442
- Liittynyt: Keskiviikko, 25.01.2006 03:44
- Paikkakunta: Vantaa
- Viesti:
Ja keitä me varjot oomme, ketä me täällä palvelemme.
http://nivaro.fi/fantasybattle | FaBa puuhamies